Viikonlopun vapaahetket (ne kaikki kolme tuntia kahden päivän aikana) lahjoitin miehen farkkujen korjaamiselle. Hän onnistui hajottamaan kuukauden aikana kolmet farkut. Niistä kahdet repesivät ja kolmansista lähti nappi irti. Inhoan korjausompelua. Mutta joskus se vaan on pakko. Näitä korjauksia tehdessä mietin, että tämä taitaa olla turhaa työtä. Sen verran ohueksi housujen takamus on kulunut, että saattaa olla jo ensimmäinen käyttökerta kun uusi reikä ilmestyy. Koetin parhaani mukaan vahvistaa pahimpia kohtia.
Tässä kuva ratkenneesta takamuksesta. Vieressä toiset, jo korjatut farkut.
Toivottavasti mies arvostaa tätä ei niin kaunista jälkeä. Eihän tuota korjaustoimenpidettä ihan huomaamattomaksi saa, varsinkin jos ei käy varta vasten lankaostoksilla jokaisia farkkuja varten erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti