lauantai 23. heinäkuuta 2011

Huhuillen syksyyn

Tällainen setti valmistui Pirpanan serkulle 1-vuotis synttärilahjaksi. Trikoot ja resorit tilattu Jofotexilta, ruskea joustofrotee Metsolasta. Väritys tuntuu näin kesällä hieman synkälle, mutta varmasti syksyn tullen ihan tyttölapsellekin sopivalta.


Kaavoina vanhoja tuttuja. Eli paitana Ottobren Night Owl ja housut Ottobren Mustikkahaalarin (molemmat lehdestä 6/2009) kaavasta muokattuna.
Housut piti olla kokoa 80, mutta ovat ehkä oikeammin reilut 86 senttiset. Paita taasen on koon 86 kaavalla tehty ja yritetty tehdä niukkaa, mutta reilun kokoinen tuli.

Uskaltautuin kokeilemaan jotain alkeellista aplikoinnin esiastetta. Housujen pöllö on siksakilla ajettu valkoisen trikoon päälle. Ehkä ois voinut jättää harjoittelut johonkin omaan käyttöön jäävään eikä kokeilla lahjaksi menevään. Mutta toisaalta pöllö on kaikessa kauheudessaan aika hellyttävä.

Ehkäpä tämä setti on saajalleen jossain vaiheessa ensi talvea sopiva. Toivoa sopii.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Haastava hattu

Tulipa todettua lierihatun ompelun haasteellisuus. Ennakko-oletukseni oli, että siinä ei mitään hankaluutta ole, sen kun ompelee. Otin kaavan Ottobre 3/2011 lehdestä, kavensin kaavan lieriä ja lisäsin kanttinauhaiset solmimisnauhat. Kaivoin kaapista kankaiksi Marimekon Räsymatto-puuvillaa ja jotain ohkaisempaa kangasta vuoriksi sekä ison kasan tukikangasta.


Haasteellisuus tuli todeksi siinä vaiheessa, kun olisi ollut aika yhdistää hattuosa lieriin. Olin onnistunut leikkaamaan hatun kiilat liian pienillä saumanvaroilla tai ompelemaan liian suurilla saumanvaroilla. Todennäköisesti molempia noista. Osat eivät todellakaan sopineet yhteen ja välisovitus Pirpanan päähän sai aikaan mahdottoman naurunremakan. Lieri oli kyllä sopiva, mutta hattuosa ei mahtunut alkuunkaan päähän. Uusi yritys sujui pelonsekaisin tuntein. Toisesta versiosta tulikin sitten himpun liian suuri, mutta pienentämäänhän aina pystyy. 



Napit päätyivät koristeeksi liian löysän vuorikankaan takia. Ne siis pitävät vuorta hieman paikallaan. Vaatisi ehkä pari ompelupistoa vielä hatun yläosaan. No, lopputulos on siltikin ihan kiva. Jotenkin en vaan miellä tätä hellehatuksi, vaikka sellainen olikin tarkoitus tehdä. Minulla tulee tästä mieleen syksy.

Kaupan päälle sai vielä nukkekin hatun, ilman lieriä tosin.

Pyyhkeiden pidikkeiden tuunausta


 Vessan käsipyyhkeet roikkuvat meillä erillisissä ripustuslenkeissä, sillä pyyhkeiden omat ripustuslenkit eivät tahdo kestää. En ymmärrä kuka niitä pyyhkeitä niin riuhtoo. No, eivät oikein kestäneet nuo muoviset ripustuslenkitkään, vaan niille tahtoi käydä näin.



Olisi tarvinnut hakea pihdit, joilla puristaa tiukemmaksi. Minä päädyin ompelukoneelle ja ompelin kanttinauhasta uudet, toivottavasti pysyvämmät lenkit ripustimiin. Jotta kanttinauhan sai pujotettua tuohon nipistimeen, jouduin tekemään todella kapeat lenkit. Leikkasin siis kanttinauhan puoleksi ja taittelin uudet taitokset.



Jälki ei ole täydellistä ja alkuun näytti lenkit liian pitkille, mutta aina nämä lattialle tipahtaneet pyyhkeet voittavat.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Uusi yritys caprileggareista

Uusi yritys näistä caprimallin legginseistä. Nyt lyhensin kaavaa sekä ylä- että alaosasta. Parempi. Pysyvät lahkeet siinä kohti, mihin on tarkoitettukin.


Tein myös samalla raglanhihaisen t-paidan, jonka kaavaan käytin pohjana tätä yöpaidan kaavaa. Ja olenpa tainnut monta muutakin viritystä samalla kaavalla jo tehdä.
Molemmat kankaat sekä resori ovat Jofotexiltä. Kiitos muuten Tosimummolle kimppatilauksen järjestämisestä.


Tykkään jostain syystä raglan-mallisesta paidasta paljon. Enemmän kuin siitä toisesta. Mikä muuten on sen toisen hihatyypin nimi? Onko se istutettu hiha, vai mikä?

Legginsit lyhyellä lahkeella - tai vähän pidemmällä

Ottobre lehden numerossa 3/2011 on malli tytön caprimittaisiin hame-legginseihin. Siis ihan sellasiin, jossa on legginsien päälle kiinteästi ommeltu hame. Jätin tuosta mallista hameen tekemättä ja tein pelkät legginsit. Näistä piti siis tulla hieman polven alapuolelle ulottuvat, mutta sovitus osoitti, että melkeen normaalien housujen pituiset näitä tuli. Pidettyä tulee tällä mitallakin. Kankaana Jofotexin puna-valkoista tiheäraidallista interlocktrikoota. Raidat ovat melkeenpä niin tiheitä ettei silmäkään saa niihin tarkennettua, saati sitten kamera.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Vaipalle kuori

Kesähelteillä taaperokin on mukava pukea hellemekkoon, mutta jotenkin ärsyttää se kertakäyttövaipan vilkkuminen mekon alta. Sitä paitsi enhän minäkään housuitta kulje, vaikka mekko päällä olisikin.
Testasin pikkuhousumaisen vaippakuoren tekoa, kaava täältä. Kankaana vanhaa trikoota kaappien perukoilta.



Palasia leikatessa ja ommellessa meinasi kyllä epäusko vallata. Kappaleet näyttivät todella suurilta, kuin naisen alushousuilta. Olen melkoisen varma, että samalla kaavalla saisin tehtyä itselleni sopivat alushousut. Mutta kuminauhojen jälkeen ei enää niin suurelta näyttänytkään. Ja mikä parasta, ihan hyvin toimii käytössä. Laitoin vain hieman liian tiukat kuminauhat lahkeensuihin. En hoksannut kuminauhan mittaa mallatessani, että kumppari ei tule suoraan reiden ympäri vaan tuolla tavalla vinosti.



Tein myös jo toisen version vaippakuoresta, mutta siitä en tule koskaan kuvaa tänne laittamaan. Se on tylsästi ihan vaan punaista huonoa resoria. Tein sen version ihan kaavan ilmoittamilla kuminauhojen mitalla. Niinpä tuli liian löysä vyötärökuminauha ja tietenkin olin sen ommellut niin, etten voi enää kuminauhaa pienentää purkamatta koko tekelettä. Hätäratkaisuna pujotin ohuemman kuminauhan kaveriksi (aavistelin tätä ja jätin pienen kolon tikkauksiin). Mutta ei siltikään kovin kiva lopputulos.

Lapsi tahtoo oranssia

Annoinpa kerran Pirpanan valita kankaan, josta tulisi hänelle t-paita. Lapsi valitsi oranssin Jofotexin interlockin. Olin tilannut tuon kokonaan oranssin kankaan kanssa käytettäväksi oranssia hippokangasta, joten omavaltaisesti päätin yhdistää näitä kahta kangasta. Ja kun aloin työstämään päätin lopulta tehdä kokonaan hippokankaasta.


Pirpana heräsi päiväunilta ja iloisena esittelin lopputulosta ja soviteltiin paitaa. Peilistä kurkisteli kivan näköinen paita (jos ei lörppöä kaulusta ja hihansuita oteta lukuun  - ei sopinut minulle tuo kaitaleella kanttaaminen).


Pirpanakin näytti tykkäävän, mutta... 
Lapsi halusi lähteä yläkertaan ompeluhuoneeseen ja siellä marssi ensimmäiseksi sen oranssin kankaan luokse. Eipä voinut äiti muuta, kuin alkaa tehdä uutta paitaa. Mitäs annoin ensin valita kankaan ja sitten en siitä ompelekaan.



Toisesta paidasta tuli jo huomattavasti parempi, kun käytin pääntien ja hihansuiden huolitteluun tuttua resorihuolittelun tyyliä. Kaavana molemmissa paidoissa on Ottobre 3/2011 lehden Slim Fit t-paita koossa 92cm. Sen verran tiukka malli nimensä mukaan on, että ei näytä mielestäni ollenkaan liian suurelta.