keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kolikko koruna

Matkalta tarttui mukaan kolikko, jota ei vaan voinut tuhlata. Se suorastaan vaati päästä koruksi. Minkä muun takia kolikossa olisi reikä keskellä? Muistelen tosin, että joskus muinoin historian tunnilla on kerrottu Suomessakin olleen "köyhinä aikoina" reiällä varustettuja kolikoita, säästösyistä.



Kyseessä ei ole mikään arvokas hopearaha, vain viiden kruunun kolikko Tanskasta. Euroiksi  muutettuna arvoa on noin 0,67 eli ei juuri mitään. Ja saattaa olla, ettei tästä kovin pitkäikäinen koru tule. Kolikko on wikipedian mukaan kuparin ja nikkelin yhdistelmää, joten odottelen vaan milloin iho alkaa nikkelistä oireilemaan. Fiilistellään nyt kuitenkin hetki, kun sopivaa nyöriä korun tarpeisiin kaapista löytyi.




Raidallista trikoota



Housujen kaavan muokkaus jatkuu. Jälleen työnalla Ottobre:n Mustikka-haalarista (6/2009) muokattu housu. Kangas Eurokankaan palalaarista poimittua trikoota. Resori kaappien kätköistä, muistaakseni Eurokankaasta ostettua sekin. Resorin laatuun en ole ollenkaan tyytyväinen. On hieman lörppöä ja joustavuus ei ole mitenkään mahdottoman suurta ja tuntuu, että kun ommellessa joutuu resoria venyttämään, se ei oikein palaudu entiseen kuosiinsa. Vyötäröresorista tulikin sitten hieman liian löysä. Mutta kun housut kuitenkin päällä pysyvät, niin ei haittaa. Pesun jälkeen saattaa taas olla tilanne aivan toinen.

Haarasaumassa raitojen kohdistus onnistui melkoisen hyvin, muttei täydellisesti. Toisessa lahkeessa raidat osuivat kohdilleen sisäsaumassa, toisessa taas ulkosaumassa. Kaiken kaikkiaan mukavat ja kevyet housut.  


Sitten vielä housut yhdistettynä punaiseen paitaan. Ja samalla esittelyä Pirpanan lempipuuhasta, portaiden kiipeämisestä. Tähän puuhaan käyvät sekä yläkerran portaat, että keittiöjakkara. Yläkerran portaisiin pääsy on harmittavasti portilla estetty, joten yleensä täytyy tyytyä tähän porrasjakkaraan. Täytyy kyllä tunnustaa, että tähän kuvaan äiti nosti neidin jakkaralle istumaan - otettuaan ensin lukuisia kuvia jakkaralla kiipeilystä.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Seeprana yöpuulle



Ensimmäistä kertaa kokeilin raglanhihaisen paidan tekoa. Päätin ottaa ensimmäiseksi haasteeksi yöpaidan, yöllä kun kehtaa pitää hieman epäsopivaakin vaatetta. Yöpukua varten pienensin Ottobre 6/2009 lehdestä Night Owl -paidan ja Stripy Legs -housut kokoon 86cm.

En ymmärrä miten onnistuinkin, mutta laitoin paidan etukappaleen kaavan jotenkin väärinpäin kankaalle. Paidan sivusaumat olivat yhdessä ja keskietu huusi saumaa. Luonnollisestikaan minulla ei enää samaa seeprakangasta ollut niin paljoa, että uuden etukappaleen olisin saanut tehtyä. Aikani mietin ja harkitsin jo yksiväristä etukappeletta tai vaihtoehtoisesti yksiväristä takakappaletta ja takakappaleen muokkaamista etukappeleeksi. Sitten päädyin kuitenkin tekemään etukappaleeseen reilusti vaan sauman. Hieman peittelin saumaa aplikoimalla samasta kankaasta leikattuja seeproja. Minua häiritsi nimittäin suuresti se, ettei virheeni vuoksi etukappaleeseen olisi tullut yhtään kokonaista seepraa.  Tukikangasta en tietenkään käyttänyt. Pitäisi tuoda varastosta silityslauta ja kenties vanha silitysrautakin ompeluhuoneeseen. Laiskana ihmisenä en jaksa juosta alakerran kodinhoitohuoneeseen silittämään töitä kesken kaiken. Ja se ikävä kyllä toisinaan näkyykin. Viimeistään tilkkutöitä varten silitystarpeet on oltava ompelukoneen vieressä.
Yllättävän siististi seeprat asettuivat tuen puutteesta huolimatta, mutta kyllä jännitti ommella.

Ohjeen mukaan tähän settiin olisi pitänyt tehdä tasosaumoja. Eihän minun perus-Eevallani sellaisia tehdä, joten lahkeiden ja hihansuiden resoreihin jaksoin värkätä kaksoistikillä ja siksakilla jonkinlaiset koritseompeleet. Raglansaumoihin ja housujen haarasaumaan en niitä enää jaksanut tehdä, joten ne pelkästään kaksoistikillä tikattuna. Tikkauksia kuitenkin sekä mustalla että valkoisella, joten lankojhen vaihtoa oli ihan kiitettävästi. Muistinpa muuten jopa laittaa pienet nauhanpätkät niskaan ja housunvyötärölle oikeinpäin pukemista helpottamaan. Mies kiittää.

Voin paljastaa, että jos oikein tarkkaan katsoo, tässä setissä on oikeasti kolmea väriä. Valkoista ja mustaa, niin kuin seeprassa. Mutta raidallisen kankaan mustat raidat ovatkin oikeasti tummansiniset. Ei kuitenkaan häiritsevä väriero.
Tukikankaan puuttumisesta huolimatta, olen tyytyväinen lopputulokseen. Kasvunvaraakin sopivasti. Näitä kaavoja voin käyttää uudelleenkin. Hyvä minä!
Vielä pari sovituskuvaa. Etupuolelta neitiä ei saanut kuvattua.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Tossuttelua


Muutama viikko sitten tuli pakottava tarve kokeilla tossujen tekoa. Pirpanan varpaat tuntuivat tarhatossuissa olevan sykkyrällä. Siispä Marian ateljeen ohjeilla tossujen tekoon.

Ensin työnalle pääsi tukikankaalla vahvistettua flanellia. Pohjaksi nahkaa ja koristeeksi pitsiä. Näistä oli voinut tulla ihan kivat, mutta...


... jokin meni pieleen. Taisin lisäillä hieman väärällä tavalla saumanvaroja ja pienennellä sitten vielä sopivasti sieltä ja täältä. Niinpä tossu on niin kapea, ettei mahdu jalkaan. Ja tuo taka/sivuosa on liian pitkä niin, että menee liikaa ristikkäin. Tästä tossusta siis puuttuu vielä kuminauha, eikä se sitä koskaan tule saamaankaan.




Toisen kokeilun päätin sitten tehdä kokonaan nahkasta, ohjetta täsmällisesti noudattaen. Koristelut ompelin edellisistä tossuista jääneistä jämäpaloista. Olisi vaan pitänyt valita pienempi koko. Näistä tossuista tuli vähintäänkin sentin liian suuret. Suuresta lopputuloksesta hämmentyneenä kokeilin vanhoja tossuja uudelleen ja tajusin, että meillä oli ollut hieman liian suuret ja tavallista paksummat sukkahousut jalassa. Eli sukat sykkyrällä tossujen sisällä. Vanhoilla tossuilla siis mennään vielä hetki siihen saakka, kunnes saan seuraavan koon tossut tehtyä. Nämä jäävät odottelemaan jalan kasvamista useammaksi toviksi.




 

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Suklaalevy kääreisiin

Ostin lahjaksi suklaalevyn, jonka kääreet eivät sitten olletkaan ihan moitteettomassa kunnossa. Joko levy sai laukussani kolhuja tai sitten en vaan kiinnittänyt huomiota kaupassa levyn ulkonäköön. Koska kyseessä on kuitenkin lahja, oli levy saatava johonkin nättiin pakettiin, varsinkin, kun alkuperäinen kääre oli hieman kärsineen näköinen. Niinpä kietaisin ympärille siivun vihreää kertakäyttöpöytäliinaa, kapeamman siivun kullanväristä foliopaperia sekä luonnonvaaleaa paperiniintä (tai mitä lie) rusetiksi. Ja hienolle näyttää.



Suklaa lähti kaveriksi tälle kortille sekä kauneushoitolan lahjakortille (jonka kuori joutui myös pienen tuunauksen kohteeksi). Makoisat onnittelut siis sankarille!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Housut kasvunvaralla - vahingossa

Sunnuntain ratoksi jumiuduttiin Pirpanan kanssa ompelukoneelle (vaikka sää olisi ollut mitä mainioin laskiaismäkeen). Leikkuupöydälle pääsi Lasten Metsolan punainen Hippikukka, vaikka yksivuotias Pirpana puistelikin päätään, kun kyselin tulisiko kankaasta hyvät housut. Kyllä muuten katseli lapsi silmät suurina ompelukoneen touhuja. Ei tähän asti olekaan päässyt vielä äidin mukaan näihin touhuihin. Nytkin piti nuppineuloja piilotella kovasti ja lopuksi oli melkoinen määrä lankarullia siivottavana. Mutta hyvin yhteistyö sujui, joten eiköhän me tytöt oteta tämä pian uudestaan. Varsinkin, kun....


... uusille housuille olisi suuri tarve. Siksikin näiden housujen suuren suuri lopputulos hienoisesti harmittaa. Housuista tuli muuten mainiot, mutta ne ovat sopivat ehkä kahden vuoden kuluttua. Sinänsä omituista, että käytin pohjana samaa kaavaa, kuin aiemmissa vihreissä housuissa (Ottobre 6/2009 haalarista pätkäisty). Viimeksi lopputulos oli liian kapea, joten tein nyt housut leikaten myös saumanvarat ja leventäen lahkeita resorin kanssa hyvin pussittavaksi. Mitattiin vielä vyötäröä ja nilkan ympärystäkin, jotta resoreistakin tulisi sopivat (ja muistin jopa ottaa venymisvaraakin pois mittatuloksesta). Ja silti...


Housut pysyvät juuri ja juuri ylhäällä ja lahkeissa on ehkä 10 senttiä ylimääräistä pituutta. Ja kun pieni perfektionisti olen, kerron myös, että hieman häiritsee omaa silmää etukappaleiden yhdistymiskohdan kukan puolikkaat. Ei olisi ollut suuri vaiva kohdistaa kankaita niin, että kappaleet olisivat yhdistyneet punaisesta kohdasta. Luulen ainakin, että olisi voinut olla mahdollista.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Onnea viiskymppiselle

Tänä vuonna kolme työkaveria viettää viiskymppisiään. Ensi viikolla on vuorossa ensimmäiset juhlat, niinpä pääsin taas askartelemaan. Uskaltaudun kuitenkin jo nyt lisäämään tämän tuotoksen tänne sangen hiljaiseen blogiini.


Sankarin lempiväri on vihreä, joten siitä se idea sitten lähti - vihreästä taustasta. Kukkakortin halusin tehdä pitkästä aikaa ja päädyin myös pitkän tauon jälkeen omintakeiseen tekniikkaani, sanomalehdistä repimiseen. Kortin vihreää kopiopaperitaustaa ja valkoista korttipohjaa lukuunottamatta "kuva" on sanomalehtien sivuilta revittyjä värejä ja palasia sopivasti yhdisteltynä. Sormet on melkoisessa sotkussa tällaisen askartelun jälkeen ja siisteyssyistä joutuu niitä välissäkin pesemään pariin otteeseen. Mutta ei se mitään. Tämä on mielestäni luovuutta melkein parhaimmillaan.

Lopputulokseen olen kerrankin tyytyväinen.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Viiteen kertaan purettu

Joskus täydellisyyden tavoittelukin menee liiallisuuksiin. Tämä myssy oli puikoilla luvattoman kauan ja sai purkutuomionkin ainakin viisi kertaa. Ensin oli malli hakusessa. Yritin erään Etsystä pongaamani kuvan mukaan väsätä samanlaista pintaa, mutta eihän siitä ilman viisaampien tekemää ohjetta mitään tullut. Välissä huomasin myös, että langan pitikin olla kaksinkertaisena.
Lopulta päädyin käyttämään Ulla-neuleen Karelia-pipon kuviointia, lisäten kuitenkin joustoneuleen resoriksi sekä muuttaen päälaen kavennuksia enemmän myssymäiseksi.Vielä viimeisen kerran purin jo valmiin myssyn lähes kokonaan, kun sovittaessa totesin myssyosan vaativan lisää silmukoita.


Lanka: Novita Alpaca Luxus kaksinkertaisena, 2 kerää
Puikot: resorissa 4, myssyosassa 6
Silmukoita resorissa 80s, myssyosassa 96s



Tämä myssy päätyi kaverille. Lupasin jo marraskuussa väsätä päänlämmikkeen jossain vaiheessa, mutta niin se vaan kevät ehti tulla ennenkuin myssy valmistui. Hieman typerältä tuntui myssy luovuttaa omistajalleen, kun ulkona on lämpötila plussan puolella. Tämä "tilaustyö" aiheutti varmaan sen, että vaadin itseltäni turhankin täydellistä lopputulosta. Lopulta jäi kaivelemaan ainostaan se, että neulepinnan monimuotoisuus aiheutti hieman jämäkän olemuksen myssylle eikä mielestäni lörpötä vieläkään tarpeeksi. Oiskohan isommat puikot olleet paikallaan? Onneksi oma kokemukseni tuosta Alpacasta on, että käytössä notkistuu (venyy) jonkinverran.

Ja vielä yksi kuva, josta näkee ehkä parhaiten tuon kuvion. Myssy vaan on ihan oudosti päässä.