Hupparitakki

Tästä vuoritetusta hupparista piti tulla pelastus alkusyksyn ulkoiluihin, jolloin takki on kenties liikaa, muttei pelkällä paidallakaan pärjää. Jostain syystä tämä jäi ompelupöydälle vaiheessa, jolloin jäljellä olisi ollut enää päällisen ja vuorin yhdistäminen ja vetoketjun ompelu. Aika kului ja nyt kun sairaspäivän ratoksi Pirpanan kanssa hupparin noin tunnissa viimeistelimme, on ulkona auttamatta liian kylmä liikkua pelkällä hupparilla. Ja sisätiloihin tämmöinen vuoritettu versio voi olla liian lämmin. Saa nähdä löytyykö tälle käyttöä ennenkuin pieneksi jää.

Kaava on Ottobre 1/2011 lehden kaavalla, koko 86. Muuten hyvän kokoinen, mutta pituutta saisi olla muutama sentti helmassa lisää ja huppu on mielestäni hieman pienehkö. Harvoin se taitaa hupparin huppu  päähän eksyäkään, joten hupun koko on pieni murhe. Pirpana ihastui huppariin täysin ja on moneen otteeseen sisällä ollessaan halunnut pukea hupparin päälle. Pitkähihaisen paidan kaveriksi. Eikä ole kuulemma ollenkaan kuuma.

Päällinen Metsolan joustofroteeta ja vuori samaa mukavaa trikoota kuin tässä Seepra-yöpuvussa. Toteutus onnistui ihan hyvin, vetoketjua ei vain ohjeen mukaan laitettu päällisen ja vuorin väliin ja se jäi minua häitisemään. Helpompaa se toki näin varmasti oli, mutta ei siistein mahdollinen tapa. Ihka ensimmäinen huppari, saati sitten vuoritettu takki. Hihojen kohdalla piti päällisen ja vuorin yhdistämistä käydä lunttaamassa Tosimummon takkiohjeesta. Tarpeeseen tuli ohje.

Ja hei, meillä on opittu "poseeraamaan". Jopa pieni hymy tulee käskystä :).