Raasu ja Ressu

Saanko esitellä, kaksostytöt Rassukka ja Ressukka Reppana. Lempinimiltään Raasu ja Ressu. Nämä meidän tyttöjen uudet unikaverit on tehty täytteitä myöten harsoista. Vain vähän lankaa ja pätkä kuminauhaa lisäksi ja se on siinä.

Nimet näille tulivat tekovaiheessa, kun tuota käytettyä harsokangasta käsissäni pyörittelin ja mietin sen kestävyyttä. Melkoisen nuhjuisia reppanoita luulin tekeväni, mutta ihan kivat näistä tuli. Ja mitäs nyt muutama pesunukka haittaa, jos unikaveri vaan oikealle tuntuu. Kahteen nukkeen käytin kolme harsoa lähes tulkoon kokonaan.
Vihdoinkin sain tehtyä myös omille lapsille Steiner-nuket. Aika näyttää onko näistä rievun korvikkeeksi. Kolme yötä on nyt nukuttu sekä nukke että rätti kainalossa (tai suussa). Raasu oli vain ensimmäisen yön hukassa, joten Pirpana on harjoitellut nuken kanssa nukkumista yhden yön vähemmän.

Hauskuutta arkiruokaan

Arjen hauskuuttamiseksi, meillä syötiin muuan viikko sitten kukkapihvejä ja aurinkomuussia. Ne maistuivat Pirpanalle huomattavasti paremmin, kuin tylsät jauhlihapihvit ja pottumuussi. Samaa tavaraa, mutta eri muodossa. Ja itse asiassa hauskuutti tämä ruoanlaittajankin arkea. Minä en oikeasti tykkää ruoanlaitosta, mutta joka päivä sitä on harmikseni tehtävä. Ja vielä usein monta kertaa.

Aurinkomuussi oli perunasta ja porkkanasta tehtyä. Porkkanaa olisi saanut laittaa enemmän, jotta väri olisi ollut enemmän auringonoranssi.

Ja ne kukkapihvit, ne minä värkkäsin mureketaikinasta hieman kostutettuun piparimuottiin painelemalla. Minä en muuten juuri koskaan tee jauhelihapihvejä, vaan tykkään ennemmin pyöritellä mureketaikinan lihapulliksi. Kukka- tai sydänpihvejä tullaan kuitenkin tekemään toistekin. Vai olisiko näin pikkujouluaikaan tonttupihvejen vuoro.

Kun pipo kiristää

Tämä syksy on ollut hyvin hidasta aikaa käsitöiden rintamalla. Pikku-Muori on pitänyt kiitettävän kiireisenä, Pirpana sen sijaan olisi useinkin valmis lähtemään äidin kanssa ompeluhommiin tai askartelemaan. Suurin syy hitauteen on kuitenkin oma terveys. Nivelet eivät anna monenakaan päivänä periksi ompelemiselle, saatikka neulomiselle.
Jotain on kuitenkin saatu valmiiksikin.

Tämä Novitan Alpaca lankojen jämistä aloitettu myssy on tehty Garnstudion ohjeella.  Niinhän siinä taas kävi, että lanka loppui kesken. Niinpä myssyn ylin harmaa hiippa ja solmiamisnauhat on tehty toisesta langasta, Dropsin Alpacasta. Tällä hetkellä kun ei valmisteta tuota Novitan Alpacaa, en onnistunut sitä kaupastakaan saamaan. Eri paksusiahan nuo langat olivat ja hiippa onkin neulottu sitten kaksinkertaisella Dropsilla.
Ohjeessa on käytetty tuota Dropsin Alpacaa ja jälleen kerran minun laskelmani menivät mönkään, kun arvioin saman ohjeen käyvän myös tuolle toiselle langalle. Tai en tiedä mikä meni mönkään, nimmittäin jos on paksumpi lanka, luulisi myssystä tulevan samalla silmukkamäärällä liian suuri. Mutta ei, myssy on Pikku-Muorille himpun liian pieni. Ympärys olisi riittänyt, mutta syvyys ei. Myssy lähtikin sitten pari kuukautta nuoremmalle serkkupojalle käyttöön.
Ja kun kerran lankavaraston tuhoaminen ei onnistunut tälläkään neulomisella, vaan jouduin ostamaan lisälankoja työn loppuun saamiseksi, on puikoilla jo isompi versio Pikku-Muorille. Saa nähdä kuinka nyt käy koon kanssa, mallitilkkua en tietenkään taaskaan tehnyt. Näin kivaa väriä siihen uuteen versioon ei tule, vaan on tylsästi vaan yksivärinen harmaa. Siitä lisää myöhemmin, kunhan koppurakädet antavat myöten neulomiselle.

Edit: Kakkosversio valmistui ja päätyi nukkejen päitä lämmittämään.

Kultakutritunika vol 2

 Pirpana sai valita itse kankaat uuteen paitaansa. Tunika siitä kyllä tuli. Mitä ilmeisemmin vihreä on tällä hetkellä se vallitseva lempiväri. Hyvät valinnat neiti teki. Täytyy kyllä myöntää, että ei niitä valintoja ihan koko kangaskaapin valikoimasta tehty, vaan äiti antoi muutaman vaihtoehdon.

Kaava: Pupunen-paita, Ottobre 4/2012, paitaa jatkettu tunikamittaan saakka. Pienin koko 110cm.
Kankaat: Resori Lastenmetsolasta, vihreä interlock Jofotexiltä ja Kultakutri suoraan Liandlolta.

Ylipitkät hihathan tähän tuli, varsinkin kun lisäsin nuo resorit hihansuihin. Ekan käyttöpäivän jälkeen lyhensin hihoja resorin mitan verran ja siltikin jää reilusti kasvunvaraa.

Eka Kultakutrista tehty "Pupunen" täällä. Epäilykseni hihojen pituudesta vahvistui tämän uuden ompeluksen myötä. Pitänee ottaa puheeksi, josko tuovat lyhennettäväksi.

Taistelemalla vanhasta uutta

Ompelukoneen kanssa taisteu jatkui tämän paidan kanssa. Edelleenkään en ollut ehtinyt istahtaa tutustumaan uuteen Bernetteen kunnolla (uudet tulokkaani ovat siis Bernette e92c ompelukone ja käytetty Husqvarnan Huskylock 910 saumuri). Pirpanan paitapula alkoi olla jo niin akuutti, että valmista oli saatava nopeasti. Nopeaa olisikin valmistunut, kiitos uuden saumurini, mutta Bertsa pisti minut taas purkuhommiin. Helmaa en saanut kertakaikkiaan tikattua nätisti, joten lopulta pistin suosiolla resorin helmaan. Taisi olla tuo raidallinen kangas taas niin lirua trikoota, ettei onnistunut. Jokohan uskon, ettei Bertsa suostu noita ompelemaan?
Suuria ongelmia aiheuttaa myös koristetikin saaminen balanssiin. Ei vain meinaa säätövara riittää siihen, että tikki pysyisi "kasassa". Meinaa väkisin jäädä liian suureksi tikkien väli ja esimerkiksi hunajakenno-ommel näyttää enemmänkin linnan raunioilta. Tämän paidan jälkeen on ompelukoneessa Prymin neula vaihtunut saumurin mukana tulleeseen Schmetzin neulaan (sitä en tiedä oliko apua) ja vanhan koneen huolimat Moonin löyhäkierteiset langat todettu epäsopiviksi. Harmittaa kyllä vietävästi ettei nuo langat passaa. Ei muuten, mutta mulla ei juuri muita lankoja olekaan.

Kaava: Night owl, Ottobre 6/2009, tällä kertaa jo koossa 104cm
Kankaat: Raidallinen oma vanha h&m paita, pinkki vanhasta paitulista, resorit uutta todennäköisesti Eurokankaasta

Vaikka tästä näkee, että käytetyistä kankaista on tehty (pesunukkaa melkoisesti) ja kauluksen tikkaus on kaikkea muuta kuin siisti, niin käyttöön tulee. Mukavan pirteä, vaikkakin meille hyvin epätyypillinen pinkki väri. Kaula-aukosta tuli himpun liian suuri, kun jostain syystä jätin saumanvarat pois kaulusosastolta. Yleensä on kuitenkin alupaita alla ja tämä paita onkin niin ohutta kangasta, että tarvitsee todellakin alupaidan myös lämmittämään.

Matamin mahtimekko

 Epämääräinen kasa kangasta kökötti ompelupöydän kulmalla ihan luvattoman kauan. Välillä sitä pyöriteltiin ja ommeltiinkin. Ja sitten taas purettiin. Jopa työskentelykoneetkin ehtivät vaihtua kesken kaiken. Ja se aiheuttikin sitten lisää ongelmia. Ehkäpä vanhalla evalla olisi mahtimekko (tai tissis) ollut ennemminkin valmis.

Kaavana tässä on Ompeluelämää fb-ryhmässä jaossa ollut tissis-kaava koossa xl. Loistava tunikan kaava, kunhan vaan saisi kaikki natsaamaan kohdilleen. Minä mittailin kaavaa ja lisäsin ensin kuusi senttiä mittaa yläosan korkeuteen. Lisäksi poistin vyötärökaistaleesta ja helman leveydestä muutaman sentin. Lisäksi vyötärökaistaleen ja kaula-aukon kanttausten piti tulla samasta kankaasta leikattuna. Mutta kun vihdoin sain kaula-aukon kantattua UUDELLA ompelukoneella, näytti kanttaus melkoisen rumalta. Kone ei suostunut tekemään kaksoisneulalla siistiä tikkiä ainakaan tuolle hyvin löysälle neulokselle. Innoissani myös olin saattamassa tunikaa valmiiksi ja unohdin laittaa etukappaleen yläosan ja helman väliin vyötärökaitaleen. Joka siis oli jo takakappaleeseen liitetty. Tässä vaiheessa olisi kannattanut kuitenkin testata tekelettä huolella, jotta purkamiset oisivat jääneet vähemmälle. Päätin nimittäin laittaa kaula-aukon, hihansuut ja vyötärön mustalla resorilla. Ja kun tämä oli tehty ja mekko helman kääntämistä vaille valmis, sovitin. Ja päädyin lyhentämään yläosaa neljä senttiä. Olisi siis alkuperäinen kaava ollut melkolailla sopiva.

No, valmis se nyt kuitenkin vihdoin on. Mun eka tissis. Seuraavan kanssa olen jo paljon viisaampi.
Valitsen laadukkaamman trikoon. 
Kavennan takakappaletta 2-4 senttiä.
En laita etukappaleita noin paljoa ristiin, vaan ennemmin vaikka lyhennän hieman kappaleiden kärkiä.

Lopuksi myös huono sovituskuva, mutta paremmin tästä näkee mallin kuin tuosta lattiakuvasta.

P.S. Nyt kun vielä oppisi käyttämään tunikaa ja leggareita. On tämä yhdistelmä sovituksen lisäksi kerran ollut päällä.

Kultakutria tunikana

 Kummityttö täytti 4-vuotta ja pikaompeluna väsäsin tunikan lahjaksi. Kerrankin jotain valmistui yksien päiväunien aikana ja ihan kaavojen piirtämisestä lähtien. Innoittajana oli Tikbumsan Sani, joka oli tehnyt Ottobren Pupunen-paidasta tunikan. Niinpä samaa kaavaa käytin ja muutin tunikaksi. Mielestäni 110 senttinen paidan kaava näytti hyvin pienelle, joten intouduin pidentämään hihoja vähän turhankin runsaasti. Enkä sitten uskaltanut niitä enää summassa lyhentääkään. Ja onpahan ainakin pitkä käyttöikä paidalla, jos vaan uskatavat alkaa käyttämään ennen kymmentä ikävuotta.

Sovituskuvaa ei nyt ole. Yritin kyllä suostutella Pirpanaa sovittamaan tätä, mutta kun hän kuuli, ettei tämä ole hänelle, ei suostunut. Eihän nyt toisten vaatteita voi päälle pistää.

Kultakutri -trikoo Liandlolta, raidallinen interlock Jofotex.

Yhdessä Pirpanan kanssa askarreltiin kortti. Äiti leikkas ja tytär liimasi. Itämaisen prinsessan kuva jonkun kirjakerhon mainoksesta, taustapaperi ja pohjakartonki Tiimarista. Pikkasen on huono tietämys näistä Disneyn uudemmista hahmoista, kun en prinsessan nimeä tiedä. Lumikin olisin kyllä tunnistanut.

Ostin muuten Tiimarista lastensakset, joita testattiin tämän askartelun päätteeksi. Paljon saatiin paperisilppua aikaiseksi. Missä iässä muiden lapset ovat saksilla alkaneet leikkaamaan?