Ensin meinasin tehdä ihan vaan valkoisen pitkähihaisen paidan. Mekkojen tai tunikoiden alle. Mutta se tuntui kuitenkin jo liian tylsälle. Niinpä kiinnittelin paidan helmaan toisesta trikookankaasta leikatun kukan. Tällä kertaa käytin sentään tukikangasta aplikoitavan kuvan takana, mutta olisi tarvinnut sen irtirevittävän tukikankaan tuonne paidan kappaleen taaksekin. Nyt aplikoidessa kangas vähän venyi ja tuli ikäviä ryttyjä. Onneksi silitys hieman korjasi tilannetta. Täytyy lisätä ostoslistalle tuo revittävä kangas.
Tässä ensimmäisessä kuvassa pääntie on vielä "ehyt". Huolittelin pääntien samasta valkoisesta napakasta trikoosta leikatulla kaitaleella. Kangas oli vähän liiankin napakkaa ja tein vähän liiankin siistiä jälkeä kaula-aukkoon. Sovittaessa pää ei mahtunut paidan kauluksesta ulos. Ei vaikka kuinka koetti venyttää. Ei auttanut muu, kuin saksia päälle isompaa reikää. Jos olisi ollut valkoista resoria jemmassa, olisi homma hoitunut helposti. Mutta kun ei ole, niin piti tehdä vaikeammin. Tein tuohon raglan-saumaan halkiota tai nappilistaa, miksi ikinä tuota tekelettä kehtaa kutsua. Ja laitoin piiloon yhden nepparin kiinnittämään tämän halkion. Jälki ei kestä lähempää tarkkailua ja vaikealle se korjaaminen tuntuikin. Mutta kaukaa katsottuna paita on sievä (jos malli vain malttaisi olla paidalle eduksi). Tosin ensimmäisen pesun jälkeen paita on todella nukkainen. Johtuisikohan siitä, että miehellä paita päätyi vahingossa rättipyykin sekaan 60 asteeseen.
Aiemmin olen tehnyt juuri näistä samoista kankaista pari pipoa, toisen siskontytölleni ja toisen hieman isomman Pirpanalle. Pirpanan pipo mahtuu vielä juuri ja juuri päähän. Lisään tähän kuvan ajalta, jolloin pipo oli parhaimmillaan eli viime syksyltä. Kuva on huono kännykkäotos, mutta niin suloinen. Jalassa Lidl:n ohuehkosta sukkalangasta tehdyt villasukat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti