torstai 12. huhtikuuta 2012

Muovin ompelua

Törmäsin netissä sattumalta vinkkiin, jossa muovipusseista oli ommeltu säilytyskoreja tai -pussukoita. Minulla neulomukset lojuvat aina olohuoneessa pitkin poikin ja uusimmalle villitykselleni kaipasin jotain siistimpää säilytys/kuljetusratkaisua kuin tavallinen muovipussi.


Minun perus-Evani ompeli kyllä muovipussiakin. Evalla on vaan tullut taipumukseksi säädellä itse tikin pituutta ja nytkin vaikka tikin pituus oli pisimmällä säädöllä, välillä tuli sellaista minitikkiä että pelkäsin jo Evan rei´ittävän tekeleen. Suurta vahinkoahan siitäkään ei toki olisi tullut, onhan kyse sentään vaan muovipusseista ja tämäkin kokeilu oli vain hetken päähänpisto. Siksi esim. lankojakaan ei ole jaksettu alkaa vaihtamaan, vaan pussit on ommeltu ihan vaan valkoisella.


Suurempaan, eli tähän marimekko-kuosiseen pussiin tein myös taskun, jonne sujahtaa kivasti virkkuukoukku, sakset ja neulat. Puikoille tämä tasku on liian pieni.
Ei nämä muoviset pussukat kovin nättejä ole olohuoneen koristeena, joten jossain vaiheessa taidan ommella vastaavat kankaisina.

Ja tässä on se syy, miksi koko hommaan ryhdyin. Uusin addiktioni on Afrikkalaiset kukat. Olen aikoja sitten tulostanut ohjeen Ruttunutun innoittamana Käspaikan sivuilta. Mutta koska olen ihan surkea virkkaamaan, en ole aiemmin saanut aloitettua kukkien tekoa. Nyt pari viikkoa sitten vihdoin aloitin ja koukutuin heti.Näistä pitäisi jonakin päivänä saada yhdistettyä torkkupeitto.

Sattuipa myös sitten niin, että viime viikolla tuli Suuri Käsityö-lehti, jossa myös oli tämä samainen Afrikkalainen kukka torkkupeiton aiheena. Jos tuo lehti olisi tullut jo viikkoa aiemmin, olisin varmaan valinnut kukkien värimaailman toisin. Sen verran kivan raikkaat olivat värin lehden torkkupeitossa, jossa kukissa oli sekä sisus, että uloin pylväskerros samaa valkoista väriä.
Tässä punaisessa pussissa säilyy siis lankakerät, virkkuukoukku ja sakset sekä ohje, jota en onneksi enää edes tarvitse. Valmiit kukat laitan sitten tuohon suurempaan pussukkaan, jossa kyllä on vielä toistaiseksi muutakin käsityötä tilaa viemässä.

Pirpana on ihan ihastunut tähän punaiseen pussukkaan ja sen sisältöön. Kulkee välillä pussi kädessä laulellen: Kuka voittaa, kuka voittaa. Kun vastaan siihen Äiti, saan palkinnoksi pussista pienen kerän lankaa. Pirpana myös rullailee lankoja kerälle tai ainakin yrittää. Isukki katsoo tätä touhua toisinaan hieman tuskaisen näköisenä ja pelkää kait Pirpanan tekevät pahuuksia tai ainakin suunnattoman sotkun. Mutta minua ei haittaa vaikka noilla leikkiikin. Jos lapsi on langoista kiinnostunut, niin äiti mielellään kerää muutaman lankakerän lattialta leikin päätyttyä.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Parsimisen sijaan

 

 Lanka: Lidlin sukkalanka (sock yarn), ostettu vuosia vuosia sitten
Silmukoita: 64
Puikot: 2,5 mm

Raskauden turvottamat jalat tykkäävät olla villasukissa, mutta niiden villasukkien on sitten oltava niin ohuet, että kengätkin tarvittaessa mahtuvat vielä hyvin jalkaan. Yksien sukkien kokemuksella tästä Lidlin sukkalangasta tulee juuri sopivan paksuiset sukat siihen tarkoitukseen, eikä tarvitse olla edes raskaana, että jalat niissä sukissa viihtyvät. Harmi vaan, että ne ainokaiset sukat ottivat ja menivät kulumaan puhki. Oli siis pakko tehdä uudet perussukat tuosta langasta. Tässä langassa ei taida kyllä paljoa (jos ollenkaan) villaa olla, enemmänkin puuvillaiselle tuntuvat. Muistaakseni langan tuoteselostekin oli hyvin epämääräinen. Varmaan näitä sukkia löytyisi minulta enemmänkin, ellei tuo 2,5 mm:n puikoilla neulominen olisi niin hidasta. Nyt ostin Novitan Tico Ticoa tarkoituksena tehdä niistä myös ohkaisempia villasukkia. Saa nähdä milloin saan aikaiseksi tarttua tuohon lankaan.

Minun perussukkiini kuuluu tiimalasikantapää. Se vaan istuu niin paljon paremmin jalkaan, eikä tarvitse poimia silmukoita missään vaiheessa. Huonon puolen näkee sitten alla olevasta kuvasta, enpä kehdannut enää parsimaan alkaa. Kestävyyden suhteen ei taida tiimalasikantapää vetää vertoja millekään vahvistetulle kantapäälle, joskin nämä vanhemmat sukat ovat olleet käytössä jo varmaan viisi vuotta. Kuvasta näkee myös sen, kuinka hyvin on pesukone (ja kuivausrumpu!) haalistaneet värit vuosien saatossa.






tiistai 10. huhtikuuta 2012

Villahousut kevätvauvalle

Kevätvauvakin tarvitsee villahousut, eikö tarvitsekin? Meidän lähipäivinä syntyvä pienokainen sai villahousuja kaksinkappalein. Ei kylläkään ihan tarkoituksella.



 


 Ohje: Atziinan villavaippahousut, koon S (60cm) mukaan
Lanka: Novita Puro väri Kivi ja toisissa vuorotellen Kivi ja Luumupuu
Puikot: Vasemmanpuoleiset 5-5,5 mm, oikeanpuoleiset 3,5 - 4 mm

Ensimmäiset  (vasemman puoleiset) tein langan suositteleman puikkokoon mukaan, kun ei ollut mitään muistikuvaa minkä kokoisia puikkoja olen aiemmin käyttänyt. Arvelutti kyllä koko ajan, mutta jatkoin silti loppuun saakka. Uskoisin, että nämä sopisivat villavaippakuoreksi kokonsa puolesta, mutta en usko että meillä tulee taaskaan käytettyä kestovaippoja. Niinpä oli pakko tehdä vielä kapeampi malli käytettäväksi ihan normaalien villahousujen tapaan. Tällä kertaa puikkojen koon nappasin suoraan tuosta hahtuvahousujen ohjeesta. Ja nyt näytti jo tutummalta. Koska Kiven värinen Puro ei olisi riittänyt yksistään, toisiin housuihin piti kaivaa korien kätköistä myös Luumupuuta.


En tiedä mitä teen niille ensimmäisille housuille, jotka jäävät tuollaisenaan meillä todennäköisesti käyttämättä. Joko lahjoitan ne jollekin pienelle kestopepulle tai sitten neulon niihin pidemmät lahkeet ja otan sitten syksyllä käyttöön.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pipokavalkaadi

Kevään tarpeeseen ommeltiin muutama myssy.





Ensin työnalle pääsivät punainen tähtipipo, josta piti tulla lörppämalli. En vaan onnistu saamaan tarpeeksi lörppää, mutta kyllä tämä pitoon menee. Mietityttää vaan tuliko aplikaation ja värityksen myötä piposta jotenkin liian radikaali tai kantaaottava. Tämä pipo kaksinkertaista trikoota.





Sitten oma suosikkini, vihreä fleecemyssy trikoovuorella. Lisäksi korvien kohdalla fleecestä erilliset palat korvien lisälämmikkeenä. Tämä on Ottobren Muraveinikin (4/2011) kaavalla, josta muokkasin neliömallin.






Tulevalle vauvalle ompelin Suuren Käsityön ohjeella solmupipon. Johonkin laitoin ylös myös lehden numeron, josta ohje löytyy, mutta en sitä lappusta enää löydä. Samassa ohjeessa oli myös kantoliinan ohjeet. Yritin tehdä vastasyntyneelle sopivan pipon, mutta näyttäisi olevan vähän turhankin suuri. Varsinkin kun menee Pirpanan päähänkin. En ehtinyt estellä, kun muita sovittaessa vauvan pipokin oli jo vedetty päähän.



Pirpana myös tykästyi vauvan pipoon niin, että hänelle piti tehdä oma samanlainen. Vauvan pipo on yksinkertaisesta interlockista, Pirpanalle kaksinkertaisesta. Jotenkin tuosta suuremmasta piposta tuli oudon näköinen.

 Tässä vielä tilannekuva punaisen pipon sovittamisesta.
 

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kun muualla kuhistiin keväästä ja kesästä...


















... meillä saatettiin valmiiksi talvivaatteita.

Tämä Tinttiina (Ottobre 6/2011) on ollut mielessä heti lehden ilmestymisestä ja takin kankaatkin ostettuna jo marraskuusta saakka. Leikattuna takin kappaleet olivat myös monta kuukautta ja takin ompelukin kesti luvattoman kauan. En tiedä mikä maksoi, todennäköisesti tuo sotkeva tekoturkiskangas. Sitä pientä karvaa oli vaatteet täynnä ompelusession jälkeen ja ompeluhuonekin yltä päältä karvassa.

Ongelmitta ei tämäkään ompelus sujunut. Varoituksista huolimatta ompelin takin koon 92 kaavojen mukaan ja soviteltiin sitten Pirpanan ylle ennenkuin aloin yhdistämään vuorta ja päällistä hihoja enempää. Ja niinhän se kävi meilläkin. Hihat olivat liian kapeat. Ei muuta kuin vanhat hihat irti ja uudet työn alle. Onneksi kangasta oli riittävästi uusiin hihoihin. Koska kevät oli jo pitkällä (tai ainakin kovaa vauhtia tulossa), tein uusista hihoista reilusti leveämmät ja pidemmät, joten tämän takin uskoisin mahtuvan ensi talvenakin. Sovituskuvissa hihat on käännettynä.

Myös vetoketjun ompelu vastusti. Ompelin ensin ketjun kiinni liiankin läheltä hammastuksia, joten ei oikein luistanut ketju kiinni. Nytkin hieman takeltelee, mutta en jaksanut enää purkaa. Seuraavalla kerralla olisi hyvä muistaa, että fleecevuoria ei kannata ehkä ommella ihan vetoketjuun asti, vaan pikemminkin tehdä jostakin muusta kankaasta kaitaleet vetoketjun viereen.



Lopputulos ei missään nimessä ole paras mahdollinen. Helmakin aaltoilee kamalasti. Taitaa johtua osittain tuon päällikankaan ryttyisestä tikkauksesta, jota ei sitten ommellessa osannut ihan huomioida tarvittavalla tavalla. Takki on ollut valmiina jotain kuukauden, eikä kertaakaan ole päällä käynyt vaikka talvivaatteita vielä muuten pidetäänkin.

P.S. Menee hermo, kun yritän saada näitä kuvia oikeaan paikkaan. Blogger ei ole kuvien suhteen kovin yhteistyöhaluinen.