Jouluiset väkerrykset

Tänä vuonna itse tehdyille joululahjoille ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa, yhtä pussukkaa lukuunottamatta. Kotiin oli kuitenkin pakko saada hieman kotoisampi ilme verhoilla ja tuoda joulun tunnelmaa jouluisilla liinoilla.

 



Paneeliverhoihin on ollut kankaat ostettuina jo monta kuukautta, mutta en ehtinyt niitä nytkään leikkaamaan ja ompelemaan. Tupamme verhot toteutettiin ilman ompelua, valmiit paneelit lyhennettiin silittämällä semmoisen liimanauhan avulla. Ehdin jo kirota monet kerrat, kuinka ompelemalla oisin tehnyt lyhennyksen jo moneen kertaan. Sen verran heikot tehot oli mummon vanhassa silitysraudassa. Joulupukki tais tuskailuni kuulla, kun lahjasäkistä löytyi uusi silitysrauta. Paneeleita tuli tupaan kolmenlaisia, kokonaan mustia ja valkoisia, sekä noita parhaiten erottuvia kuviollisia. Valkoiset ovat aina noiden mustien tai kuviollisten kavereina, mutta eivät kyllä kuvassa erotu ollenkaan vaaleasta seinästä ja ikkunanpuitteista.

Pöydän liinat taas. Ne ovat valmiita kaitaliinoja, joista jokaisen leikkasin kolmeen osaan ja ompelin tableteiksi. Varsinainen pikatikki siis tämäkin.

P.S. Valkoinen liina on pellavajäljiteltyä tekstiilivahakangasta. Neliskanttisen pöydän kirous jatkuu ja jouduin ostamaan kerniä yhteensä neljä metriä (2x2m). Ja nyt on sitten leveyttä niin, että liinat on ainakin metrin verran päällekkäin. Jos ois ollut aikaa, oisin ehkä tehnyt keskelle sauman.

Hyvän Joulun toivotukset

Hyvää Joulua toivottelimme jälleen itse tehdyllä kortilla, vaikka jo hyvin pahalle aikataulullisesti näyttikin. Oikeastaan tämä on meidän koko perheen yhteistyössä tehty. Pirpana toimi mallina. Minä kuvasin, suunnittelin, hankin materiaalit ja tein mallikortin. Ja kun minun käteni olivat varattuina sairastavalle lapselle, tuli isukki käsi paketissa hätiin ja hoiti liimailut mallin mukaisesti. Tälle se näytti.

Pahoittelut taas pikaisesti otetusta kuvasta. Olisi niin mukava panostaa kuvien laatuun, mutta näillä aikaresursseilla nämä on nyt tälläisia räpsyjä.

Palmikkoa puikoilta

Olipa kerran olohuoneeseen unohtuneet sukkapuikot ja kerä valkoista Novitan Woolia. Perinteisen sukan neulominen (oikeasti sanon kutominen, mutta yritetään nyt puhua oikeilla termeillä) tuntui jo niin tylsälle, joten päätin kokeilla palmikkosukkaa. Muuten hyvä idea, muttei mitään muistikuvaa miten palmikoita oikeaoppisesti tehdään. Päätin kuitenkin jotenkin yrittää silmukoiden järjestystä muuttaa. Ja onnistuihan se. Kun ensimmäisen sukan varsi oli kudottu, tarkistin netistä oikeaoppisen palmikon teon ja totesin, että oishan siitä voinut nätimpi tulla, jos kolmen silmukan palmikossa ois kaksi silmukkaa kiertänyt takakautta, eikä edestä kuten minä tein. En tykkää purkamisesta, joten jatkoin molemmat sukat samalla tyylillä. Ihan kivan näköinen sukka siitä tuli, joskin kärkikavennus on vähän omituisen näköinen.
Ja koska minä olen mestari tekemään epäsopivia vaatekappaleita, sovitus kuvausta varten osoitti, että monista mittauksista huolimatta näistä tuli hieman liian naftit. Varmaan kolmesta viiteen riviä lisää mittaa olisi riittänyt. Mitähän näille keksisi?

Vauhdikasta syntymäpäivää

Joka pojan kestosuosikki, Salama McQueen pääsi koristamaan tätä yksinkertaista onnittelukorttia.

Olin ihan yllättynyt, kun 4-vuotias synttärisankari huomioi myös kortin, eikä vain lahjapakettia.

Salaman kuva on pienennetty värityskuvasta, joka löytyi täältä. Taustan kimallepaperi samasta arkiston kätköistä kaivetusta Tiimarin paperipaketista, kuin edellisen kortinkin taustapaperi.

Aurinkoinen mekko

Näin marraskuussa ei ulkona paljon aurinkoa näy, ainakaan jos valoisan ajan viettää sisällä toimistossa. Kesän muisteloissa Pirpanalle valmistui aurinkoinen mekko Metsolan SunDay joustofroteesta, joka on ostettu silloin joskus, kun oli vielä lämmintä ja valoisaa. Kankaasta piti tulla haalarihousut, mutta kuinka ollakaan, onnistuin ostamaan kangasta n. 20 cm liian vähän. Pähkäilin ääneen kankaan tarvetta housuihin, mutten hoksannut mainita tekeväni haalarihousuja. Niinpä myyjä opasti 60cm riittävän 80 senttisiin housuihin.






Noinkin yksinkertaisen mekon ompelu oli melkoisen työlästä. Huolittelut oli tarkoitus tehdä keltaisesta joustofroteesta, mutta kolmen purkamisen jälkeen luovutin ja mietin asiaa viikon. Todennäköisesti joustofrotee oli liian paksua huolittelukaitaleeksi. Niinpä päädyin trikooseen. Väri ei ihan täsmää aurinkojen keltaiseen.
Eikä huolittelu muutenkaan ottanut onnistuakseen kunnolla. Myös helma "liestyi" jotenkin omituisesti. Lieneekö langat olleet liian kireällä tai pisto liian tiheällä. Kyllästyin loputtomaan purkamiseen ja halusin mekon jo käyttöön. Niinpä päätin, että tästä tulkoon harjoituskappale ja teen uuden parannellun version sitten joskus. Seuraavaan taidan laittaa vähän lisää pituuttakin.

Kaavan piirsin yli 30 vuotta vanhasta Tuttan mekosta, jonka minä itse olen saanut 1-vuotis synttärilahjaksi. Koko tuossa mekossa on 90cm, vastaa ehkä tämän päivän 74/80 kokoa.

Sukat sykkyrällä

Syksyn aikana on valmistunut muutamat hyvin perusmallin villasukat. Suurimmat menivät isänpäivän pakettiin, keskimmäiset on tarkoitus ottaa Pirpanan käyttöön jossain vaiheessa ja pienimmät on tuliaisia vielä pienemmälle lapsoselle. Kunhan vain saisi aikaiseksi kyläillä.

Sukkia kyllä valmistuu muun touhun ohessa, mutta miksi ihmeessä ne jäävät aina odottelemaan päättelyä liiankin pitkäksi aikaa. Eihän se päättely edes ole niin hankalaa. Ja kuten kuvasta huomaa, minä en ikinä höyrytä tai pingota (mikä lie oikea termi) villasukkia. Ehkä ainakin lahjasukat olis syytä.

Lankana suurimmissa sukissa Novitan 7 veljestä, molemmissa pienemmissä Novitan Wool.

Tuntemattomalle hääparille

Aina välillä minä saan luvan kanssa askarrella töissä. Yllättävän usein tarvitaan onnittelukortteja työkavereille, työkavereiden lapsille jne. Nyt askartelin töissä vähän puoliluvattomasti, mutta eipä ollut muutakaan tekemistä kun verkkoyhteydet ei pelanneet aamupäivällä. Ja tavallaan tämä hieman töihinkin liittyi, nimittäin työkaverini tilasi minulta onnittelukortin hääparille. Tällainen siitä tuli.

Napit ovat muuten mummoni peruja.

Ja koska lupasin esitellä niitä epäonnistumisiakin, näytän kortin myös sisäpuolelta.

Liimaaminen on näköjään yllättävän hankalaa. Jos en sotke liimatahroilla, varmasti jää jotain kupruja. Noiden nappien kiinnityksen vuoksi en sitten lopulta saanut kuprua suoritettua. Harmittaa, mutta en uskaltanut enää alkaa repimään. Myös nappien reiät eivät ole kovin siistit, kun ei ollut saatavilla rei´ittäjää, joka olisi yltänyt noin syvälle. Pääasia kuitenkin, että julkisivu näyttää hyvälle.

Pöydän päälle

Meillä asuu ongelmapöytä. Pöydän pinta on vahakäsitelty eikä siinä ole ollenkaan lakkaa. Kuuma astia, esim. teekuppi jättää pöydän vahapintaan renkaan ellei väliin laita eristettä. Neliön muotoinen, 160x160cm ruokapöytä on kyllä näyttävä ilmestys, mutta kun tarvitaan pöytäliinaa olisi tavallinen suorakaiteen mallinen pöytä ihan tervetullut. Ja toisaalta miksi kaunista puupintaa pitäisi peittääkään.

Kauppojen tabletit ovat liian suuria neliön malliseen pöytään (menevät kulmissa lomittain). Aluksi ratkaisin liinaongelman siten, että ostin valmiita tabletteja ja pistin ne kahtia. Nämä osoittautuivat kuitenkin puuvillaisen materiaalin vuoksi oikeiksi tahramagneeteiksi.

Niinpä päädyin tekemään tabletit itse tekstiilivahakankaasta. Välissä on kiinnisilitettävää kovikehuopaa ja taustalla mustaa lakanakangasta. Kaikki kankaat Eurokankaasta. Leikkasin lakanakankaan sen verran suuremmaksi, että sain huolittelun tehtyä samasta palasesta, ilman erillisiä huolittelukaitaleita tai paksuja taitoksille jääviä saumoja. Ihan täysin en ole tyytyväinen kernikankaan kuosiin, mutta Pirpanan kanssa verhokankaiden ostosreissulla en jaksanut lähteä juoksemaan eri kuosien perässä moneen liikkeeseen. Olkoon sitten vaikka harjoituskappaleet ja seuraavat tehdään kunhan sopiva kuosi tulee vastaan.



Pitkän kypsyttelyn tulos

Nyt se on täällä. Mun ihka oma blogi. Pitkään tämän perustamista onkin jo mietitty, mutta nyt vihdoin tartuin tuumasta toimeen.
Pienen lapsen äidillä aika on rajallinen, eikä uusia kätten tuotoksia ihan liukuhihnalta ehdi valmistua. Nyt on kuitenkin suuri into täyttää blogia tekstillä, joten joudun turvautumaan arkiston kätköihin ja esittelemään alkuun muutamia aiemmin tehtyjä käsitöitä. Työnalla on tällä hetkellä Pirpanalle mekko, olohuoneen paneeliverhot ja muutamat villasukat. Suunnitteluasteella vuoroaan odottelevat villahousut ja myssy puhumattakaan lukuisista sisustuskohteista, joita uudessa omakotitalossa riittää vielä puolen vuoden asumisenkin jälkeen.