Huovutettua päänlämmikettä

Pirpanasta on ollut aivan erityisen hassua, kun äiti pukee päähänsä huovutetun myssyn. Niinpä päätin tehdä hänelle oman hauskan hatun. Hauskaa riittikin siihen saakka, kun tämä hahtuvalangasta valmistettu päänlämmitin kävi pesukoneessa. Sen jälkeen ei Pirpana ole halunnut myssyä päähänsä laittaa. Siksi tämän postauksen sovituskuvissa myssy on nuken päässä.

Edellisistä huovutuksista on niin kauan aikaa, että pesukonekin on ehtinyt välissä vaihtua. Lieneekö tämä koneenvaihdos syynä siihen, että kutistumista tapahtui odottua enemmän. Kovista ponnisteluistani huolimatta en saanut venytettyä tätä ihan niin suureksi kuin olisin tahtonut.

Ja koska Pirpanan mielestä tämä myssy kutittaa (mitä en kyllä usko, mun mielestä nämä huovutetut ei kutita ollenkaan) ja sen vuoksi tähän olisi tehtävä vuori, minulle jää vaihtoehdoiksi joko uudelleen kastelu ja lisävenytys tai uuden myssyn tekeminen. Taidan kallistua jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja tehdä kerralla niin reilun kokoisen, että mahtuu seuraavanakin talvena. Tämän suunnitelman myötä tulisi myös väri vaihtumaan, sillä seuraavan talven toppahaalari on hankittuna eikä tuo oranssi välttämättä ole paras väri sen haalarin seuraksi. Ja ehkäpä myös Pirpanan hatussa tulisi olla "sarvet", jotta myssy on yhtä hauska kuin äidinkin oma.

Ja se talven pakollisin asuste

Talven pakollisin vaate/asuste on tietenkin pipo. Tai myssy. Ihan miten sitä tahtoo kutsua. Tässä tämän vuoden viritelmäni.

Lankana Novitan alpaca, väri tummanharmaa (koodia en tietenkään muista). Ohje omasta päästä, kaksinkertaisella langalla, joustimessa silmukoita 80. Tein lisäyksiä joustinneuleen jälkeen, mutten muista kuinka paljon. Neljän silmukan palmikoita ja välissä kolme nurjaa silmukkaa.

Myssy oli alunperin hieman korkeampi. Muutaman kerran käytön jälkeen purin myssystä noin viisi senttiä pois. Myssy nimittäin tahtoi jäädä vähän turhan paljon hiipottamaan ylhäältä (eli pysyyn). Nyt asettu paremmin. Vaikka olen aiemminkin tehnyt samasta langasta myssyjä samalla aloitussilmukkamäärällä, jostain syystä tällä kertaa myssy tahtoo valua silmille. Johtuneeko sitten siitä, että joustinneuletta on huomattavasti korkeammasti, kuin edellisissä tekeleissäni. Tuskin minun pääni sentään pienentynyt on.

Täytyy muuten sanoa, että ensin tästä langasta oli tulossa kauluri. Mutta koska postimyynnistä tilaamani talvitakki meni palautukseen, ei tuonmalliselle kaulurille ollutkaan enää tarvetta. Kauluri oli jo valmis, kun sitten päätin, että pipo tästä tuleekin.

Lähes talven pakollisin vaate

Talven lähes pakollisin vaate on toppahousut. Eihän ne aina (tai koskaan) niin kovin tyylikkäät ole, mutta lämmittävät valtavasti. Työpäivinä toppahousut on mukava vetäistä aamulla farkkujen päälle, eikä tarvitse sitten hikoilla päivällä pitkikset tai sukkahousut jalassa. Tänä talvena minulle uhkasi käydä ohraisesti toppahousujen kanssa. Vanhat kunnon luottohousut kävivät auttamatta pieniksi. Enää ei auttanut edes aukinainen vetoketju ja housut vyöllä mahan päälle meininki. Vatsa kasvaa niin, että housujen vyössäkin loppui säätövara (Pirpanaa odottaessa samaiset housut menivät synnytysreissulle asti jalkaan) eikä kyykistely ulkona kyseiset housut jalassa enää onnistunut. Jotakin oli siis keksittävä.

En raskinut vanhoja luottohousujani tähän testiin altistaa, joten ostin kokeilua varten ihan uudet, erittäin edulliset housut. Läpöarvot ja muut ominaisuudet eivät ole samaa luokkaa, kuin vanhoilla, mutta kyllä näillä tarkenee. Ensin tarkoitukseni oli ostaa vyötärökuminauhaiset housut ja leikata vyötärö edestä matalammaksi ja laittaa resori tilalle. Hoksasin kuitenkin, että ilman housujen leikkaamistakin onnistuu ja tällä tyylillä saan resorivirityksen myöhemmin purettua ja otettua housut jatkokäyttöön. Ompelin resorin kiinni kolmipistesiksakilla housujen ylälaitaan ja vetoketjuhalkioon. Hyvin pysyy,  joskin resorista olisi saanut tulla vielä napakampi ja korkeampi. Hieman meinaa housut valua ulkoillessa.

Eihän tämä ratkaisu mitenkään tyylikäs ole, mutta koskas ne toppahousut tyylillä koreilisi. (Ja yleensä paita ja takki peittää tuon vetoketjukohdan.)

Melkein yhdestä kerästä

Tämä kaikki alkoi sokerirasituskokeista. Sinne ajankuluksi otin lankaa ja puikot mukaan ja lopputuloksena syntyi vauvalle palmikkosukat.
Koska samainen Novita Woolin lanka ja puikot pyörivät olohuoneessa, hyppäsi puikoille Pirpanan lapaset. Sama kerä riittikin melkein lapasiinkin, peukalot vain jäivät puuttumaan. Onneksi jemmasta löytyi toinenkin kerä samaa harmaata sävylankaa, joten ei tullut lapasista peukuttomia.

Nyt vaan sitten oli edessä jälleen sama ongelma. Tällä kertaa lähes täysinäinen kerä lankaa ja puikot pyörivät olohuoneessa. Niinpä vauvan palmikkosukat saivat parikseen peukuttomat tumput. Kovin kapeilta näyttävät, kun en silmukkamäärää jaksanut vanhoista tumpuista tarkistaa. Samaa 36 silmukan määrää käytin, kuin noissa vauvan sukissakin. Pirpana kyllä kokeili tumppuja omiin käsiinsä, joten uskoisin niiden olevan aivan loistavat vauvan käsiin. Vartta on aika pitkästi, mutta hyvä niin.

Nyt sitä lankaa on edelleen pyörimässä olohuoneessa. Mitä minä sitten keksin. Enää en taida onnistua samaan tuosta myssyä vauvalle, enkä sukkia pirpanalle, ellen yhdistä toista väriä mukaan. Onko kenelläkään ajatusta, paljonko tuota lankaa menisi vauvan perusmyssyyn (se semmonen leuan alle solmittava malli)?

Ei pöllömpää

Tämän vuoden ensimmäinen blogipostaus. Hui hirveää. Hiljaiselosta huolimatta kädet eivät ole olleet paikallaan. Niinpä näin sairaslomaillessa onkin materiaalia mitä julkaista Vezmun väsäyksissä.



Tämä paita on kokoa 104, kaavana tuttu Ottobre Night owl-paita. Paita meni 3-vuotiaalle kummipojalle synttärilahjaksi. Miksiköhän minä jostain syystä haluan kokeilla näitä aplikaatioita vain lahjaksi meneviin juttuihin? Pirpana saa vaan tylsiä, nopeasti kasattuja vaatteita. Järkeni kyllä kertoo, että aplikaatiota kannattaisi harjoitella omaan käyttöön tuleviin vaatteisiin, mutta käytäntö on aivan toinen.

Vaikka minä en ole mikään tyttövärien ystävä (lue vaaleanpunainen), jostain syystä kaapista ei löydy selkeästi poikien väritykseenkään sopivia kankaita. Niinpä tästä paidasta tuli tälläinen yhdistelmä turkoosia ja puna-valkoraidallista, molemmat kankaat Jofotexiltä. Resorit tuottivat ongelmaa värinsä suhteen. Lopulta väriksi valikoitu ruskea, joka kyllä sopiikin ihan kohtalaisesti aplikaation ansiosta.

Aplikaation idea on kopioitu Elämää kurjenpolvessa -blogista. Kiitokset ideasta. Harjoittelun puutteesta johtuen, en ihan täydellisen tyytyväinen ole aplikaatioon. Lähinnä ongelmaa aiheuttaa tukikankaat. Tämmöisestä joustofroteeaplikaatiosta tulee auttamatta älyttömän paksu ja jäykkä kaikkien tukikangaskerrosten ansiosta. Jos saisi hankittua irtirevittävää tukikangasta, jäisi ainakin paitakankaan nurjan puolen tukikangas pois. Ruttaantumisen pelko pakotti kuitenkin tähän paitaan tuon tukikankaan laittaamaan, vaikka ehkä olisi onnistunut ilmankin.
Ja koska jo kasatessa tiesi lopputuloksesta tulevan paksun, en asettanut aplikaatiota aivan palasen laitaan vaan yritin asetella pöllön alkamaan heti saumanvaran jälkeen. Eihän se ihan onnistunut, mutta eipä olla turhan tarkkoja.