Paita kasvunvaralla

Harvoin tulee nykyään ommeltua mitään itselle. Marraskuussa tuli kuitenkin suuri tarve. Sattuneista syistä kaikki kaapin paidat alkoivat käymään liian lyhyiksi. Niinpä kaivelin esiin paidan kaavan Suuresta Käsityö-lehdestä ja joskus mekkoa varten hankitun kankaan (Eurokankaan palalaarista). Tämä kyseinen kangas tuntui olevan kaapissa ainoa, jota oli lähes tarvittavat 1,5m. Kankaita on ilmeisesti tullut hankittua vain lastenvaatteita varten.

Kuva on hieman huono, mutta ehkä siitä sen verran näkee, että etukappaleessa on mahan kohdalla rypytykset, jonka ansiosta tämä paita mahtuu toivon mukaan päälle vielä huhtikuussakin. Raglansauma hukuttautuu tuohon tilkkutäkkikuosiin, samoin helman "resori". Mukava kaava, tällä voisi tehdä usemmankin paidan. Ehkä voisi kokeilla kaventaa hihoja hieman normaalimmaksi, tässä ne ovat melkoiset liehukkeet ihonmyötäiseen hihaan tottuneelle.

Mies sanoi tämän luomuksen nähdessään, että "ootpa melko Ridge Forresteri". Tuohon kohteliaisuudeksi tarkoitettuun en voinut muuta kuin todeta, että semmoisia leukaperiä en kyllä halua.

Mitä näistä tekisi?

Sain syksyllä syntymäpäivälahjaksi kaksi kerää Palino merkkistä merinovillalankaa. Kiitos vaan lahjasta, mutta mukaan olisi voinut laittaa vinkin (mielellään ohjeen kera) mitä näistä tekisin. Todennäköisesti näistä teen jotain Pirpanalle, jolle kyseinen väri sopii paremmin kuin minulle. Myssy? Lapaset? Pirpanan 2v-synttärit ovat tammikuussa, joten joulunpyhät ja välipäivät voisivat kulua näiden kerien parissa. Vinkkejä ja ehdotuksia otetaan vastaan, kiitos.

Laahaavat postaukset - Tähtipaita

Tälle syksyä blogin postaukset ovat laahanneet pahasti jäljessä. Kovasti on asioita tapahtunut ja ylimääräisille aktiviteeteille ei ole riittänyt aikaa eikä jaksamista. Käsien tuotoksista on kyllä välillä muistanut ottaa kuviakin, kun kamera keittiössä valmiudessa lähes koko ajan pyörii. Mutta kuvien siirtäminen koneelle onkin sitten toinen juttu ja ylivoimaiseksi koitunut suoritus.

Tässä esittelyyn tulee raitatunika tähtiaplikaatiolla ja punaiset leggarit. Tunika on pidennetty samasta Ottobren paidan kaavasta, jolla olen tehnyt pyjaman paitoja. Muistini mukaan myös leggarit on muokattu tuon pyjaman housujen kaavasta. Kankaat jofotexiltä.

Tunikaa on pidetty paljon, mutta leggarit ovat unohtuneet muutaman käyttökerran jälkeen kaappiin. En ymmärrä miksi. Lieneekö kokonaisuus ollut mieleeni liian punainen.

Korttisatoa syksyn varrelta

Kameran sisältöä tyhjentäessä muistista löytyi kuvia syksyn varrella värkätyistä korteista. Tässä siis syksyn satoa.

Iris Folding-tekniikalla kukka. Ohjetta olen tulostanut joskus netistä. Tässä kuvio on rakennettu teepusseista.

Ja tässä samalla tekniikalla syksyinen puu karkkipapereista.

Ja kolmantena papereista leikkaamalla ja piirtelemällä onnitelukortti.

Pirpanan vauvalle

Monta päivää ollaan oltu pelkästään sisätiloissa, kun Pirpana sairastaa lämpöilyä. Hermoille sopivaa tekemistä on saanut keksiä oikein urakalla, sen verran haikeasti neiti on ikkunasta katsellut ulkoilmasta haaveillen. "Ulos?" kysymykseen vastaan, että ei me voida, johon Pirpana jatkaa, että "Sataa". Ehei, ulkona paistaa tällä kertaa aurinko. Harmittaa sekin.
Piirustusvihko on täyttynyt äidin ja tyttären töherryksistä, me tehdään taidetta. Piirretään kukkia, porkkanoita, autoja ja tänään jopa hammaspeikkoja.

Eilen käytiin yhdessä ompelemassa. Pirpanan vauva tarvitsi ehdottomasti taaperokärryyn sopivamman peiton. Saipa vauva vielä tyynynkin samaa kuosia. Talon ainoa nukenpeitto oli sen verran suurta kokoa, että ei pienissä käsissä oikein taivu kärryyn tai pienelle nukelle sopivaksi. Pirpana valitsi itse annetuista vaihtoehdoista tämän kaivurikuosisen flanelin. Taustaksi äiti valitsi turkoosin fleecen. Nyt kun kuvaa katselee, peitosta olisi voinut tehdä himpun pienemmänkin. Moninkerroin sen joutuu taaperokärryyn taittelemaan. Taitaisi olla aika hankkia isommat kärryt.

Ompelupuuhissa Pirpana saa touhuta melko vapaasti ompeluhuonetta sotkien. Katsella lankavarastoa ja tilkkulaatikkoa, laittaa nuppineuloja kankaaseen ja neulatyynyyn sekä istua äidin sylissä kun huruutellaan ompelukoneella. Saksiin koskeminen kuitenkin on ehdottomasti kiellettyä, harmi kyllä. Niillä saisi äidin mielestä liian suurta vahinkoa aikaiseksi. Nuppineuloilla ei toistaiseksi ole pistetty kuin muutaman kerran äidin polviin.

Hupparitakki

Tästä vuoritetusta hupparista piti tulla pelastus alkusyksyn ulkoiluihin, jolloin takki on kenties liikaa, muttei pelkällä paidallakaan pärjää. Jostain syystä tämä jäi ompelupöydälle vaiheessa, jolloin jäljellä olisi ollut enää päällisen ja vuorin yhdistäminen ja vetoketjun ompelu. Aika kului ja nyt kun sairaspäivän ratoksi Pirpanan kanssa hupparin noin tunnissa viimeistelimme, on ulkona auttamatta liian kylmä liikkua pelkällä hupparilla. Ja sisätiloihin tämmöinen vuoritettu versio voi olla liian lämmin. Saa nähdä löytyykö tälle käyttöä ennenkuin pieneksi jää.

Kaava on Ottobre 1/2011 lehden kaavalla, koko 86. Muuten hyvän kokoinen, mutta pituutta saisi olla muutama sentti helmassa lisää ja huppu on mielestäni hieman pienehkö. Harvoin se taitaa hupparin huppu  päähän eksyäkään, joten hupun koko on pieni murhe. Pirpana ihastui huppariin täysin ja on moneen otteeseen sisällä ollessaan halunnut pukea hupparin päälle. Pitkähihaisen paidan kaveriksi. Eikä ole kuulemma ollenkaan kuuma.

Päällinen Metsolan joustofroteeta ja vuori samaa mukavaa trikoota kuin tässä Seepra-yöpuvussa. Toteutus onnistui ihan hyvin, vetoketjua ei vain ohjeen mukaan laitettu päällisen ja vuorin väliin ja se jäi minua häitisemään. Helpompaa se toki näin varmasti oli, mutta ei siistein mahdollinen tapa. Ihka ensimmäinen huppari, saati sitten vuoritettu takki. Hihojen kohdalla piti päällisen ja vuorin yhdistämistä käydä lunttaamassa Tosimummon takkiohjeesta. Tarpeeseen tuli ohje.

Ja hei, meillä on opittu "poseeraamaan". Jopa pieni hymy tulee käskystä :).

On meillä tehty korttejakin

Syksy on jo todella pitkällä ja nämä kortit on tehty syksyn vasta ollessa tuloillaan. Blogini laahaa siis auttamattomasti jäljessä. Hiljaisten kuukausien aikana on kyllä välillä tehtykin jotain, mutta laiskuus on yllättänyt siinä vaiheessa, kun kuvat pitäisi kamerasta koneelle siirtää. Paljon valmistuneita juttuja on jäänyt kuvaamattakin, lapasia ja sukkia ainakin.

Näistä korteista nyt ei paljoa sanottavaa ole. Paperi vihkosta (mahtoi olla Tiimarista ostettu), jossa samalla kuosilla olevaa paperia löytyy kolmesta eri vahvusasteesta. Kukan mallin otin itse asiassa tämän vihkon etukannessa olevasta kuvasta, jossa hieman vastaava kukka oli päässyt purnukan kanteen. Huolellisempikin olisi voinut olla kortteja tehdessä, mutta tapani mukaan niitä askarreltiin taas viimeisillä hetkillä ennen juhliin lähtöä.

Tylsästi boheemia

Kesällä sain vihdoin käsiini Ottobre lehden, josta löytyy paljon kehuttu Bohemia-tunikan kaava. Minäkin siis sitä kokeilemaan. Tein itselleni koon 40 tunikan, mutta jouduin kaventamaan lopputulosta parilla sentillä molemmilta sivuilta (taisi tosin helma jäädä leveämmän kaavan mukaiseksi). Olisi siis riittänyt pienempikin kaava.

Eipä ole tämä tunika päässyt sovituksen jälkeen päälle kuin kerran. Malli on ihan kiva, hieman nuo kuminauhat minua hihansuissa ja kaula-aukolla häiritsee. Suurin syy pitämättömyyteen taitaa kuitenkin olla tuo kangas. Aikoja sitten Eurokankaan kilolaareista ostettu trikoo on lörppyä, ohutta ja ennenkaikkea tylsää. Kukat ovat aivan liian pieniä. Kuvasta ei näy, mutta kankaassa on myös hieman jotain kimalletta (yök). Jälleen lisää yöpaitakangasta kaapissani.

Huhuillen syksyyn

Tällainen setti valmistui Pirpanan serkulle 1-vuotis synttärilahjaksi. Trikoot ja resorit tilattu Jofotexilta, ruskea joustofrotee Metsolasta. Väritys tuntuu näin kesällä hieman synkälle, mutta varmasti syksyn tullen ihan tyttölapsellekin sopivalta.

Kaavoina vanhoja tuttuja. Eli paitana Ottobren Night Owl ja housut Ottobren Mustikkahaalarin (molemmat lehdestä 6/2009) kaavasta muokattuna.
Housut piti olla kokoa 80, mutta ovat ehkä oikeammin reilut 86 senttiset. Paita taasen on koon 86 kaavalla tehty ja yritetty tehdä niukkaa, mutta reilun kokoinen tuli.

Uskaltautuin kokeilemaan jotain alkeellista aplikoinnin esiastetta. Housujen pöllö on siksakilla ajettu valkoisen trikoon päälle. Ehkä ois voinut jättää harjoittelut johonkin omaan käyttöön jäävään eikä kokeilla lahjaksi menevään. Mutta toisaalta pöllö on kaikessa kauheudessaan aika hellyttävä.

Ehkäpä tämä setti on saajalleen jossain vaiheessa ensi talvea sopiva. Toivoa sopii.

Haastava hattu

Tulipa todettua lierihatun ompelun haasteellisuus. Ennakko-oletukseni oli, että siinä ei mitään hankaluutta ole, sen kun ompelee. Otin kaavan Ottobre 3/2011 lehdestä, kavensin kaavan lieriä ja lisäsin kanttinauhaiset solmimisnauhat. Kaivoin kaapista kankaiksi Marimekon Räsymatto-puuvillaa ja jotain ohkaisempaa kangasta vuoriksi sekä ison kasan tukikangasta.

Haasteellisuus tuli todeksi siinä vaiheessa, kun olisi ollut aika yhdistää hattuosa lieriin. Olin onnistunut leikkaamaan hatun kiilat liian pienillä saumanvaroilla tai ompelemaan liian suurilla saumanvaroilla. Todennäköisesti molempia noista. Osat eivät todellakaan sopineet yhteen ja välisovitus Pirpanan päähän sai aikaan mahdottoman naurunremakan. Lieri oli kyllä sopiva, mutta hattuosa ei mahtunut alkuunkaan päähän. Uusi yritys sujui pelonsekaisin tuntein. Toisesta versiosta tulikin sitten himpun liian suuri, mutta pienentämäänhän aina pystyy. 

Napit päätyivät koristeeksi liian löysän vuorikankaan takia. Ne siis pitävät vuorta hieman paikallaan. Vaatisi ehkä pari ompelupistoa vielä hatun yläosaan. No, lopputulos on siltikin ihan kiva. Jotenkin en vaan miellä tätä hellehatuksi, vaikka sellainen olikin tarkoitus tehdä. Minulla tulee tästä mieleen syksy.

Kaupan päälle sai vielä nukkekin hatun, ilman lieriä tosin.

Pyyhkeiden pidikkeiden tuunausta

 Vessan käsipyyhkeet roikkuvat meillä erillisissä ripustuslenkeissä, sillä pyyhkeiden omat ripustuslenkit eivät tahdo kestää. En ymmärrä kuka niitä pyyhkeitä niin riuhtoo. No, eivät oikein kestäneet nuo muoviset ripustuslenkitkään, vaan niille tahtoi käydä näin.

Olisi tarvinnut hakea pihdit, joilla puristaa tiukemmaksi. Minä päädyin ompelukoneelle ja ompelin kanttinauhasta uudet, toivottavasti pysyvämmät lenkit ripustimiin. Jotta kanttinauhan sai pujotettua tuohon nipistimeen, jouduin tekemään todella kapeat lenkit. Leikkasin siis kanttinauhan puoleksi ja taittelin uudet taitokset.

Jälki ei ole täydellistä ja alkuun näytti lenkit liian pitkille, mutta aina nämä lattialle tipahtaneet pyyhkeet voittavat.

Uusi yritys caprileggareista

Uusi yritys näistä caprimallin legginseistä. Nyt lyhensin kaavaa sekä ylä- että alaosasta. Parempi. Pysyvät lahkeet siinä kohti, mihin on tarkoitettukin.

Tein myös samalla raglanhihaisen t-paidan, jonka kaavaan käytin pohjana tätä yöpaidan kaavaa. Ja olenpa tainnut monta muutakin viritystä samalla kaavalla jo tehdä.
Molemmat kankaat sekä resori ovat Jofotexiltä. Kiitos muuten Tosimummolle kimppatilauksen järjestämisestä.

Tykkään jostain syystä raglan-mallisesta paidasta paljon. Enemmän kuin siitä toisesta. Mikä muuten on sen toisen hihatyypin nimi? Onko se istutettu hiha, vai mikä?

Legginsit lyhyellä lahkeella - tai vähän pidemmällä

Ottobre lehden numerossa 3/2011 on malli tytön caprimittaisiin hame-legginseihin. Siis ihan sellasiin, jossa on legginsien päälle kiinteästi ommeltu hame. Jätin tuosta mallista hameen tekemättä ja tein pelkät legginsit. Näistä piti siis tulla hieman polven alapuolelle ulottuvat, mutta sovitus osoitti, että melkeen normaalien housujen pituiset näitä tuli. Pidettyä tulee tällä mitallakin. Kankaana Jofotexin puna-valkoista tiheäraidallista interlocktrikoota. Raidat ovat melkeenpä niin tiheitä ettei silmäkään saa niihin tarkennettua, saati sitten kamera.

Vaipalle kuori

Kesähelteillä taaperokin on mukava pukea hellemekkoon, mutta jotenkin ärsyttää se kertakäyttövaipan vilkkuminen mekon alta. Sitä paitsi enhän minäkään housuitta kulje, vaikka mekko päällä olisikin.
Testasin pikkuhousumaisen vaippakuoren tekoa, kaava täältä. Kankaana vanhaa trikoota kaappien perukoilta.

Palasia leikatessa ja ommellessa meinasi kyllä epäusko vallata. Kappaleet näyttivät todella suurilta, kuin naisen alushousuilta. Olen melkoisen varma, että samalla kaavalla saisin tehtyä itselleni sopivat alushousut. Mutta kuminauhojen jälkeen ei enää niin suurelta näyttänytkään. Ja mikä parasta, ihan hyvin toimii käytössä. Laitoin vain hieman liian tiukat kuminauhat lahkeensuihin. En hoksannut kuminauhan mittaa mallatessani, että kumppari ei tule suoraan reiden ympäri vaan tuolla tavalla vinosti.

Tein myös jo toisen version vaippakuoresta, mutta siitä en tule koskaan kuvaa tänne laittamaan. Se on tylsästi ihan vaan punaista huonoa resoria. Tein sen version ihan kaavan ilmoittamilla kuminauhojen mitalla. Niinpä tuli liian löysä vyötärökuminauha ja tietenkin olin sen ommellut niin, etten voi enää kuminauhaa pienentää purkamatta koko tekelettä. Hätäratkaisuna pujotin ohuemman kuminauhan kaveriksi (aavistelin tätä ja jätin pienen kolon tikkauksiin). Mutta ei siltikään kovin kiva lopputulos.

Lapsi tahtoo oranssia

Annoinpa kerran Pirpanan valita kankaan, josta tulisi hänelle t-paita. Lapsi valitsi oranssin Jofotexin interlockin. Olin tilannut tuon kokonaan oranssin kankaan kanssa käytettäväksi oranssia hippokangasta, joten omavaltaisesti päätin yhdistää näitä kahta kangasta. Ja kun aloin työstämään päätin lopulta tehdä kokonaan hippokankaasta.

Pirpana heräsi päiväunilta ja iloisena esittelin lopputulosta ja soviteltiin paitaa. Peilistä kurkisteli kivan näköinen paita (jos ei lörppöä kaulusta ja hihansuita oteta lukuun  - ei sopinut minulle tuo kaitaleella kanttaaminen).

Pirpanakin näytti tykkäävän, mutta... 
Lapsi halusi lähteä yläkertaan ompeluhuoneeseen ja siellä marssi ensimmäiseksi sen oranssin kankaan luokse. Eipä voinut äiti muuta, kuin alkaa tehdä uutta paitaa. Mitäs annoin ensin valita kankaan ja sitten en siitä ompelekaan.

Toisesta paidasta tuli jo huomattavasti parempi, kun käytin pääntien ja hihansuiden huolitteluun tuttua resorihuolittelun tyyliä. Kaavana molemmissa paidoissa on Ottobre 3/2011 lehden Slim Fit t-paita koossa 92cm. Sen verran tiukka malli nimensä mukaan on, että ei näytä mielestäni ollenkaan liian suurelta.

Melkein valkoinen paita

Ensin meinasin tehdä ihan vaan valkoisen pitkähihaisen paidan. Mekkojen tai tunikoiden alle. Mutta se tuntui kuitenkin jo liian tylsälle. Niinpä kiinnittelin paidan helmaan toisesta trikookankaasta leikatun kukan. Tällä kertaa käytin sentään tukikangasta aplikoitavan kuvan takana, mutta olisi tarvinnut sen irtirevittävän tukikankaan tuonne paidan kappaleen taaksekin. Nyt aplikoidessa kangas vähän venyi ja tuli ikäviä ryttyjä. Onneksi silitys hieman korjasi tilannetta. Täytyy lisätä ostoslistalle tuo revittävä kangas.

Tässä ensimmäisessä kuvassa pääntie on vielä "ehyt". Huolittelin pääntien samasta valkoisesta napakasta trikoosta leikatulla kaitaleella. Kangas oli vähän liiankin napakkaa ja tein vähän liiankin siistiä jälkeä kaula-aukkoon. Sovittaessa pää ei mahtunut paidan kauluksesta ulos. Ei vaikka kuinka koetti venyttää. Ei auttanut muu, kuin saksia päälle isompaa reikää. Jos olisi ollut valkoista resoria jemmassa, olisi homma hoitunut helposti. Mutta kun ei ole, niin piti tehdä vaikeammin. Tein tuohon raglan-saumaan halkiota tai nappilistaa, miksi ikinä tuota tekelettä kehtaa kutsua. Ja laitoin piiloon yhden nepparin kiinnittämään tämän halkion. Jälki ei kestä lähempää tarkkailua ja vaikealle se korjaaminen tuntuikin. Mutta kaukaa katsottuna paita on sievä (jos malli vain malttaisi olla paidalle eduksi). Tosin ensimmäisen pesun jälkeen paita on todella nukkainen. Johtuisikohan siitä, että miehellä paita päätyi vahingossa rättipyykin sekaan 60 asteeseen.

Aiemmin olen tehnyt juuri näistä samoista kankaista pari pipoa, toisen siskontytölleni ja toisen hieman isomman Pirpanalle. Pirpanan pipo mahtuu vielä juuri ja juuri päähän. Lisään tähän kuvan ajalta, jolloin pipo oli parhaimmillaan eli viime syksyltä. Kuva on huono kännykkäotos, mutta niin suloinen. Jalassa Lidl:n ohuehkosta sukkalangasta tehdyt villasukat.

Tsuida tsuida, osaat sä uida

Varustin Pirpanan ulkomaanmatkaamme varten Englannista tilatulla aurinkosuojapuvulla. Kun en ollut varma kuinka innokas vesipeto neidistämme kuoriutuu, tein lisäksi myös uimahousut sekä uimatopin matkaa varten. Käyttämättä jäivät, Pirpana päätti uida viikon aikana kaksi kertaa ja muuten liottaa vain varpaitaan. Mutta sen verran on uikkareita päällä käytetty, että sopivia ovat.

Uikkarit ovat Ottobre 3/2011 lehdestä Beach Boy kesäshortsit kokoon 86 pienennettynä ja ilman tamppia ja etuosan prässejä. Toppi puolestaan on saman lehden Mermaid-uimapuvusta muokattu eli haaraosa jätetty pois ja pituutta aavistus lisätty. Ihan varma en enää ole, mutta todennäköisesti pienensin myös tätä kokoon 86 (pienin kaava lehdessä 92).
Molemmat uimapukukankaat ovat kaappien kätköistä, Eurokankaan kilolaareista kaivettuja. Lisäksi kävin ostamassa uikkareiden haarapalaan jotain ohutta, nopeasti kuivuvaa kangasta, jonka nimeä en enää muista.

P.S. Voin lämpimästi suositella Splash About aurinkosuojavaatteita. Suojakerroin 50 ja hyvin toimi sekä rannalla, että uimassa. Uinnin jälkeen saa hyvin rutistettua pyyhkeen mutkassa kuivaksi, jos tarvitsee heti saada uudelleen päälle. Meillä on tälläinen setti (paita, housut sekä lakki).

Kesäisemmät housut - tai sitten ei

Tarkoitus oli tehdä Pirpanalle joustofroteesta caprit. Käytin samaa muokattua kaavaa, kuin aiemmin esimerkiksi näihin. Ja lyhensin lahkeet caprimittaan. Laskeskelin, että näiden pitäisi jäädä mukavasti pussittamaan polven alapuolelle. Jäähän ne - kun nostaa lahkeet nilkasta polveen. Näistä tuli sen verran pitkät, että voisi pitää pitkinä housuinakin. Toisaalta se on Suomen kesässä oikein kätevää. Auringon mennessä pilveen tai tuulen yllättäessä voi lahkeet laskea alas lämmittämään.

Näiden vyötäröresoria tehdessä. Esimerkiksi noissa raidallisissa housuissa tein vyötärön resorin ihan tasapaksusta resorin pätkästä ja sehän jää lörpöttämään kapealla vyötäröllä. Nyt otin mallia yöpukuihin piirtämäni kaavan lahje-/hiharesoreista ja viistotin resorin sauman. Istuvuus on huomattavasti parempi.

Nukke ja mekko

Kun olin lapsi, äiti teki tällaisia nukkeja monen kokoisina. Pienimmät olivat avaimenperäkokoa. Minä tein ensimmäisen versioni tästä nukesta joskus teini-ikäisenä. Jostain olen saanut päähäni, että tämä nukke olisi nimeltään Steiner-nukke. Ainakaan Google ei muutama vuosi sitten tuottanut tulosta tuolla hakusanalla, joten mielikuvani todenperäisyyttä en ole saanut tarkistettua.
Tämä nukke meni lahjaksi pienelle tyttövauvalle. Lisäsin nuken haalarin sivusaumoihin ja huppuun muutaman nauhanpätkän mielenkiintoa herättämään. Ja luonnollisesti kiinnitin hupun ja hupun kiristysnauhan kiinni niin, ettei pieni suu saa niistä vaarallista herkkupalaa.

Samasta Metsolan hippikukka-joustofroteesta samainen pieni tylleröinen sai mekon. Mekon kaava on Suuri Käsityölehdestä 5/2009. Pienin koko lehdessä on 86cm, tätä kaavaa on pienennetty kokoon 74cm. Suurensin kaula-aukkoa, koska tarkoitukseni oli ommella olkaimet ylhäältä yhteen (ei puhtaasti pääyli vedettävä mekko). Mutta en keksinyt kuinka yhtenäinen muotokaitale ja yhtenäiset olkaimet olisivat toimineet yhteen, päädyin ompelemaan olkaimet erikseen ja miettimään kiinnitystapaa myöhemmin. Nappi ja nepparivarastoni on niin olematon, ettei sieltä löytynyt sopivaa, joten ompelin vain olkaimet hiemen päällekkäin yhteen. Ei varmastikaan paras eikä siistein ratkaisu. Harmittelin moneen kertaan, etten pysynyt alkuperäisessä kaavassa.

Tällä samalla kaavalla (ilman kaula-aukkomuutoksia ja nappien kera) tehtiin myös Pirpanan ensimmäinen mekko. Tästä toteutuksesta en voi ottaa kunniaa itselleni, sillä sitä taisi muistini mukaan lopulta enemmän ommella äitini. Koko 74 oli erittäin hyvä, sitä pidettiin 3kk iästä lähtien ainakin 7kk ikään saakka. Olisi varmaan mahtunut pidempäänkin, mutta ei tullut pidettyä.

Jouluisen värinen yökkäri

Minussa on epäilemättä Sulo Vilénmäisiä piirteitä. Ostan, kun halvalla saan. Varsinkin kankaita. Ostan, vaikken tarvitsikaan. Ja moni kangas jää lojumaan kaappeihin vuosikausiksi, kun ei niistä tiedä mitä tekisi.

Tämä kangas kotiutui monia vuosia sitten Eurokankaan muuttomyynnistä. Moneen kertaan olen miettinyt, ettei siitä taida muuksi olla kuin yöpaidaksi. On niin ohutta ja liukasta trikoota. Kangas muistuttaa raidoillaan lapsuuden aikaisia pitkälahkeisia ja -hihaisia alusvaatteita, kalsareita. Pirpana sai tästä mukavan vilpoisen yöpuvun. Käytin samaa Ottobrestä piirrettyä kaavaa, kuin edelliseen Seepra-yöpukuunkin. Seepra-puvun käyttökokemusten perusteella lisäsin levottomalle yö-liikkujalle lisää pituutta paidan helmaan noin 5 sentin verran. Raglan-saumoihin ompelin lörpön kankaan vuoksi kirkasta joustonauhaa, framiloniksikin kutsuttua.

Kangas oli haastavaa ommeltavaa. En joka saumaan viitsinyt framilonia laittaa ja se näkyy. Evani halusi hieman vetää saumaa ryttyyn (ei tietenkään kyse ole ompelijan taidon puutteesta). Meillä taitaa riittää punaisia kalsareita ja yöppäreitä moniksi vuosiksi. Tätä kangasta nimittäin riittää vielä pitkään.

Kortteja koulunsa päättäville

Lyhyestä virsi kaunis. Kuvat puhukoot puolestaan. Ensimmäinen kortti ammattiin valmistuvalle, toinen  ylioppilaalle. Uskallan nämä jo nyt esitellä, vaikka juhlien aika on vasta ensi viikolla.

Kevään pipo

Pitkääkin pidemmän hiljaiselon jälkeen Vezmun väsäyksistä esiteltäköön kevään päänlämmitin. Tämä pipo on tehty Mikun hiippapipon ohjeella. Tosin soviteltuani ensimmäisen kerran, pienensin pipon hiippaa. Ja nyt harmittaa. Saisi nimittäin lörpöttää enemmän. Nyt vaatii hieman asettelua, jotta on oikeassa asennossa. Harmitus on kuitenkin vähäinen, olihan tämä oikeastaan vain kokeilukappale. Näin helpolla ja nopealla mallilla tekee mielellään useampiakin pipoja.

Kangas on arkistojen kätköistä, lieneekö jo kahdeksan vuotta sitten ostettua trikoota. Pipoa koossa pitämään ja "oikein päin pukemista" helpottamaan ompelin pätkän Casa Stockmann nauhaa. Todennäköisesti nauha on jostain pyyhepaketista peräisin :). Päiväkodissa vaan tahtovat pukea pipon päähän niin, että lappu on edessä keskellä. Oikeaoppisesti se olisi näin.

Ja sitten vielä esittelyyn kuluneen kevään koko setti. Takki ja housut ovat Rasavilin mallistoa. Takissa on hieman poikamainen planeettapainatus. Ehkäpä juuri siksi tuntuikin, että edes pipon on oltava sellaista väriä, josta lapsen sukupuolta saattaa oikeaan suuntaan päätellä.

Blogin hiljaiselon aikana on toki valmistunut muutakin kuin yksi pipo. Osasta tuotoksista on jopa kuviakin olemassa, kun vain saisi aikaiseksi purkaa kuvat koneelle.

Retrohenkinen ankka

Jokin ankoissa viehättää minua. Erityisesti siinä perinteisessä kylpyankka-mallissa. Näin jossain blogissa ankan aplikoituna housun lahkeeseen (yritin löytää linkiksi, mutta enpä enää tietenkään löytänyt). Aplikointia olisi tarkoitus harjoitella, joten ankan kuvakin saattais työlistalla olla. Siihen voisi käyttää mallina vaikka tähän korttiin päätynyttä hahmotelmaa.

Ankka pääsi korttiin retrohenkisen pallokuvioisen paperin ja oranssisen origamipaperin kanssa. Ääriviivoja piirtelin mustalla tussilla vasta liimauksen jälkeen ja se oli hieman liian haastavaa hommaa. Meinasi tulla sutta ja sekundaa. Kelpuutan lopputuloksen kuitenkin ja luulen, että tämä kortti päätyy vauvaonnittelukortiksi ystävän lapselle. En ole ikävä kyllä vieläkään päässyt vauvaa katsomaan, vaikka lapsen syntymästä on jo yli kolme kuukautta. Aina on jotain sairastelua ja terveinä hetkinä muuta tekemistä kuin kyläily.