Aika luopua

Milloin farkut ovat tulleet tiensä päähän? Minulla ikävä kyllä yleensä silloin, kun käyvät joko pieniksi tai isoiksi. Omistan kuitenkin farkut, joita korjasin sen seitsemän kertaa, kunnes luovutin. Ne lempifarkut löytyvät kyllä varastosta edelleen, tosin viimeisintä repeämää ei ole enää paikattu. Mitähän tarkoitusta varten olen ne jemmannut.

Viikonlopun vapaahetket (ne kaikki kolme tuntia kahden päivän aikana) lahjoitin miehen farkkujen korjaamiselle. Hän onnistui hajottamaan kuukauden aikana kolmet farkut. Niistä kahdet repesivät ja kolmansista lähti nappi irti. Inhoan korjausompelua. Mutta joskus se vaan on pakko. Näitä korjauksia tehdessä mietin, että tämä taitaa olla turhaa työtä. Sen verran ohueksi housujen takamus on kulunut, että saattaa olla jo ensimmäinen käyttökerta kun uusi reikä ilmestyy. Koetin parhaani mukaan vahvistaa pahimpia kohtia.

Tässä kuva ratkenneesta takamuksesta. Vieressä toiset, jo korjatut farkut.

Ja tässä lähikuva paikatusta ja vahvistetusta haaruksesta. Oikealta puoleta ei ollut revennyt, mutta katsoin parhaaksi ommella vahviketta nurjalle puolelle.

Toivottavasti mies arvostaa tätä ei niin kaunista jälkeä. Eihän tuota korjaustoimenpidettä ihan huomaamattomaksi saa, varsinkin jos ei käy varta vasten lankaostoksilla jokaisia farkkuja varten erikseen.

Pyykkipäivä kortissa

Pyykkäystä, pyykkäystä, pyykkäystä. Sitä on vauvaperheen arki.
Pyykkipäivä ikuistettiin myös näihin kahteen tyttömäisin värein varustettuun vauvaonnittelukorttiin. Idean pyykkipäiväkorttiin bongasin päiväkodin pöydältä, toteutuksessa oma variaatio.

Sisällä pieni värssy, johon hyödynnetty Positiivareiden värssypankkia.

Ja vielä toinen pyykkipäiväkortti, hieman erilaisin yksityiskohdin. Tykkään ensimmäisestä versiosta enemmän, on jotenkin tasapainoisempi kokonaisuus. Saa nähdä pitääkö vielä tehdä tälle toiselle kortille korvaaja, kun jotenkin tuo kertakäyttöpöytäliinasta repäisty epämääräisyys tökkii.

Hernekeiton väriset housut

Tilasinpa kerran Lasten Metsolasta alennuksella kankaita. Joukossa oli oliivin vihreää ruutujoustista, joka heti paketista paljastuttuaan huuteli haluavansa ainakin housuiksi. Meni kuukausi, meni toinen, saattoipa mennä jopa kolmaskin. Kangas huuteli välillä tahtovansa jo vaatteeksi ja kaavaakin eräistä vanhoista housuista jo piirtelin paperille. Kunnes.

Loppukesästä tätä kangasta varten piirretystä haalarihousujen kaavasta (Ottobre 6/2009) pätkästiin yläosa pois ja koon 80 kaava ilman saumanvaroja muotoitui housuiksi.

Tämä laiskuus kaavan etsintään kostautui ja en muistanut muotoilla etupuolta takaosaa matalammaksi vyötäröltä. Joustofroteen purkaminen ei ole hauskaa puuhaa, voin kertoa. Pieni perfektionisti minussa ei voinut kuitenkaan jättää vyötärölle niin pahaa pussitusta, joten purkuun meni. Kaiken lisäksi kaavaan olisi kannattanut kuitenkin jättää ne saumanvarat. Hieman liian tiukat puettavat housuista tuli.

Oikein päin pukemista helpottamaan siksakkasin eteen pienen sydämen. Alkeellisen aplikoinnin kohteena sama ruutujoustis nurjapuoli ylöspäin. Enkä laiskuuttani laittanut tukikangasta väliin. Epätarkka lähikuva vielä yksityiskohdasta.

Näille housuille ja kuvan bodyllekin kävi viikonloppuna hassusti. Olimme syömässä mummolassa ennenaikaista laskiaissunnuntain hernesoppaa (väärän vuoden kalenteri opasti papan sopan keittoon kuukautta etuajassa). Pirpana ei suinkaan kaatanut hernekeittoa housuille, vaan harrasti hieman piirtämistä papan kanssa. Nyt on sitten sekä housut että paita tussissa tai muussa kynänjäljessä. Saa nähdä saanko puhtaaksi.

P.S. On muuten hyvin haastavaa kuvata yksivuotiasta, joka ei vielä pysy ilman tukea pystyssä tarpeeksi kauaa ja on vielä lisäksi aivan liian kiinnostunut teknisistä vempeleistä kuten kamerasta ja kännykästä. Ei riitä äidillä aika tarkentamiseen ja sommitteluun. Räps vaan. Ja uudelleen räps. Saldona kymmenittäin epätarkkoja ja tärähtäneitä kuvia. Hälyttävää oli, kun kameran paras otos oli 4-vuotiaan kummipojan ottama. Hyvä minä.

Pakkaskelin pöksyt

Kun ulkona paukkuu pakkanen -30 asteessa, on ihana pukea lapselle ylle taatusti lämpimät villahousut. Vaikka meillä ei kestovaippoja käytetäkään, totesin jo vuosi sitten tällä Atziinan ohjeella tehdyt villikset loistaviksi myös muussa käytössä. Edellisvuoden tapaan lankana on hahtuvan sijasta käytetty Novitan Puroa. Tällä kertaa raidoitin housuja hieman lisää kahdesta erivärisestä Purosta. Kolme kerrosta Luumupuuta ja kaksi kerrosta edellisen vuoden Ruska-väriä. Kiitos Affen vinkistä ja Luumupuu-keristä.

Housut on tehty koon 80 ohjeella, puikkojen kokoa en muista (varmaan ihan ohjeen mukaan). Olisi saanut tulla yläosasta leveämmät, niin olisi hieman helpompi pukea. Lahkeisiin poimin muutaman ylimääräisen silmukan. Ohjeen mukaisella silmukkamäärällä olis niistäkin tullut liian kapeat toisten housujen päälle puettavaksi.  Tässä vielä toinen kuva, josta näkee paremmin housujen rakennetta.

Alkuvuoden sankareille

Tammikuun alussa juhlittiin paitsi meidän perheessä, myös muualla pieniä syntymäpäiväsankareita. Kortit omalle 1-vuotiaalle ja 2-vuotiaalle kummipojalle olivat hyvin hyvin nopeita liimailuja. (Mihin tämän äidin aika katoaa?)

Pirpanan synttärikortissa komeilee Ruu ja Nasu, Kummipojan korttiin pääsi Nalle Puh. Molempiin kortteihin on hyödynnetty Lasten kirjakerhon mainospostia.  1-vuotiskortissa taustapaperina Tiimarista ostettua origamipaperia. 2-vuotiskorttiin leikkasin lahjapaperista neliön, jonka päälle vielä lähes kartongin värisestä vihreästä kopiopaperista toisen neliön. Kuvat taattua Vezmun laatua eli täysin surkeita.  Ei uskoisi, että olen joskus muka opiskellutkin valokuvausta. Puolustukseksi sanottakoon, että kiire pilaa monta hyvää asiaa.

Pikainen pussukkakokeilu

Blogin hiljaiselo päättykööt tältä erää tähän. Hitaasti, mutta varmasti on käsitöiden sarallakin valmista tullut. Hiljaisuuden aikana on otettu uusi vuosi vastaan ja juhlittu Pirpanan 1-vuotis syntymäpäiviä, tehty lumitöitä ja hieman lisää lumitöitä. Mutta pääasiassa sairastettu. Sitkeä korvatulehdus on vaivannut Pirpanaa ja vähintäänkin yhtä sitkeä poskiontelon tulehdus äitiä. Isukki potee vain murtunutta ja leikattua sormeaan.

Tällä kertaa esittelyyn pääsee pussukka, joka valmistui pikaompeluksena jo joulukuun alussa hetkeä ennen kyläilemään lähtöä. Synttärimuistamiseksii päätynyt pussukka kätkee sisäänsä tyrnisaippuan. Sen verran kiire syntymäpäivälle sattuneelle kyläilyreissulle jo oli, etten ehtinyt silittää pussukkaa enkä ottaa edustavia kuvia. Mutta koska olen luvannut julkaista epäonnistuneetkin teokset, niin julkaistavahan tämä epäonnistunut kuva onnistuneesta pussukasta on.

Ohje pussukan tekoon löytyy Hipun blogista. Kangas Marimekon Siirtolapuutarha-kangasta. Vuori ei tietenkään näy, mutta sieltä löytyy turkoosi-ruskeaa puuvillaa jostain laatikoiden pohjalta. Tämä on saanut jo seuraajankin, vastaavista kankaista hieman suurennettu pussukan versio päätyi joululahjapakettiin kera vaatekaupan lahjakortin.