Raasu ja Ressu

Saanko esitellä, kaksostytöt Rassukka ja Ressukka Reppana. Lempinimiltään Raasu ja Ressu. Nämä meidän tyttöjen uudet unikaverit on tehty täytteitä myöten harsoista. Vain vähän lankaa ja pätkä kuminauhaa lisäksi ja se on siinä.

Nimet näille tulivat tekovaiheessa, kun tuota käytettyä harsokangasta käsissäni pyörittelin ja mietin sen kestävyyttä. Melkoisen nuhjuisia reppanoita luulin tekeväni, mutta ihan kivat näistä tuli. Ja mitäs nyt muutama pesunukka haittaa, jos unikaveri vaan oikealle tuntuu. Kahteen nukkeen käytin kolme harsoa lähes tulkoon kokonaan.
Vihdoinkin sain tehtyä myös omille lapsille Steiner-nuket. Aika näyttää onko näistä rievun korvikkeeksi. Kolme yötä on nyt nukuttu sekä nukke että rätti kainalossa (tai suussa). Raasu oli vain ensimmäisen yön hukassa, joten Pirpana on harjoitellut nuken kanssa nukkumista yhden yön vähemmän.

Hauskuutta arkiruokaan

Arjen hauskuuttamiseksi, meillä syötiin muuan viikko sitten kukkapihvejä ja aurinkomuussia. Ne maistuivat Pirpanalle huomattavasti paremmin, kuin tylsät jauhlihapihvit ja pottumuussi. Samaa tavaraa, mutta eri muodossa. Ja itse asiassa hauskuutti tämä ruoanlaittajankin arkea. Minä en oikeasti tykkää ruoanlaitosta, mutta joka päivä sitä on harmikseni tehtävä. Ja vielä usein monta kertaa.

Aurinkomuussi oli perunasta ja porkkanasta tehtyä. Porkkanaa olisi saanut laittaa enemmän, jotta väri olisi ollut enemmän auringonoranssi.

Ja ne kukkapihvit, ne minä värkkäsin mureketaikinasta hieman kostutettuun piparimuottiin painelemalla. Minä en muuten juuri koskaan tee jauhelihapihvejä, vaan tykkään ennemmin pyöritellä mureketaikinan lihapulliksi. Kukka- tai sydänpihvejä tullaan kuitenkin tekemään toistekin. Vai olisiko näin pikkujouluaikaan tonttupihvejen vuoro.

Kun pipo kiristää

Tämä syksy on ollut hyvin hidasta aikaa käsitöiden rintamalla. Pikku-Muori on pitänyt kiitettävän kiireisenä, Pirpana sen sijaan olisi useinkin valmis lähtemään äidin kanssa ompeluhommiin tai askartelemaan. Suurin syy hitauteen on kuitenkin oma terveys. Nivelet eivät anna monenakaan päivänä periksi ompelemiselle, saatikka neulomiselle.
Jotain on kuitenkin saatu valmiiksikin.

Tämä Novitan Alpaca lankojen jämistä aloitettu myssy on tehty Garnstudion ohjeella.  Niinhän siinä taas kävi, että lanka loppui kesken. Niinpä myssyn ylin harmaa hiippa ja solmiamisnauhat on tehty toisesta langasta, Dropsin Alpacasta. Tällä hetkellä kun ei valmisteta tuota Novitan Alpacaa, en onnistunut sitä kaupastakaan saamaan. Eri paksusiahan nuo langat olivat ja hiippa onkin neulottu sitten kaksinkertaisella Dropsilla.
Ohjeessa on käytetty tuota Dropsin Alpacaa ja jälleen kerran minun laskelmani menivät mönkään, kun arvioin saman ohjeen käyvän myös tuolle toiselle langalle. Tai en tiedä mikä meni mönkään, nimmittäin jos on paksumpi lanka, luulisi myssystä tulevan samalla silmukkamäärällä liian suuri. Mutta ei, myssy on Pikku-Muorille himpun liian pieni. Ympärys olisi riittänyt, mutta syvyys ei. Myssy lähtikin sitten pari kuukautta nuoremmalle serkkupojalle käyttöön.
Ja kun kerran lankavaraston tuhoaminen ei onnistunut tälläkään neulomisella, vaan jouduin ostamaan lisälankoja työn loppuun saamiseksi, on puikoilla jo isompi versio Pikku-Muorille. Saa nähdä kuinka nyt käy koon kanssa, mallitilkkua en tietenkään taaskaan tehnyt. Näin kivaa väriä siihen uuteen versioon ei tule, vaan on tylsästi vaan yksivärinen harmaa. Siitä lisää myöhemmin, kunhan koppurakädet antavat myöten neulomiselle.

Edit: Kakkosversio valmistui ja päätyi nukkejen päitä lämmittämään.

Kultakutritunika vol 2

 Pirpana sai valita itse kankaat uuteen paitaansa. Tunika siitä kyllä tuli. Mitä ilmeisemmin vihreä on tällä hetkellä se vallitseva lempiväri. Hyvät valinnat neiti teki. Täytyy kyllä myöntää, että ei niitä valintoja ihan koko kangaskaapin valikoimasta tehty, vaan äiti antoi muutaman vaihtoehdon.

Kaava: Pupunen-paita, Ottobre 4/2012, paitaa jatkettu tunikamittaan saakka. Pienin koko 110cm.
Kankaat: Resori Lastenmetsolasta, vihreä interlock Jofotexiltä ja Kultakutri suoraan Liandlolta.

Ylipitkät hihathan tähän tuli, varsinkin kun lisäsin nuo resorit hihansuihin. Ekan käyttöpäivän jälkeen lyhensin hihoja resorin mitan verran ja siltikin jää reilusti kasvunvaraa.

Eka Kultakutrista tehty "Pupunen" täällä. Epäilykseni hihojen pituudesta vahvistui tämän uuden ompeluksen myötä. Pitänee ottaa puheeksi, josko tuovat lyhennettäväksi.

Taistelemalla vanhasta uutta

Ompelukoneen kanssa taisteu jatkui tämän paidan kanssa. Edelleenkään en ollut ehtinyt istahtaa tutustumaan uuteen Bernetteen kunnolla (uudet tulokkaani ovat siis Bernette e92c ompelukone ja käytetty Husqvarnan Huskylock 910 saumuri). Pirpanan paitapula alkoi olla jo niin akuutti, että valmista oli saatava nopeasti. Nopeaa olisikin valmistunut, kiitos uuden saumurini, mutta Bertsa pisti minut taas purkuhommiin. Helmaa en saanut kertakaikkiaan tikattua nätisti, joten lopulta pistin suosiolla resorin helmaan. Taisi olla tuo raidallinen kangas taas niin lirua trikoota, ettei onnistunut. Jokohan uskon, ettei Bertsa suostu noita ompelemaan?
Suuria ongelmia aiheuttaa myös koristetikin saaminen balanssiin. Ei vain meinaa säätövara riittää siihen, että tikki pysyisi "kasassa". Meinaa väkisin jäädä liian suureksi tikkien väli ja esimerkiksi hunajakenno-ommel näyttää enemmänkin linnan raunioilta. Tämän paidan jälkeen on ompelukoneessa Prymin neula vaihtunut saumurin mukana tulleeseen Schmetzin neulaan (sitä en tiedä oliko apua) ja vanhan koneen huolimat Moonin löyhäkierteiset langat todettu epäsopiviksi. Harmittaa kyllä vietävästi ettei nuo langat passaa. Ei muuten, mutta mulla ei juuri muita lankoja olekaan.

Kaava: Night owl, Ottobre 6/2009, tällä kertaa jo koossa 104cm
Kankaat: Raidallinen oma vanha h&m paita, pinkki vanhasta paitulista, resorit uutta todennäköisesti Eurokankaasta

Vaikka tästä näkee, että käytetyistä kankaista on tehty (pesunukkaa melkoisesti) ja kauluksen tikkaus on kaikkea muuta kuin siisti, niin käyttöön tulee. Mukavan pirteä, vaikkakin meille hyvin epätyypillinen pinkki väri. Kaula-aukosta tuli himpun liian suuri, kun jostain syystä jätin saumanvarat pois kaulusosastolta. Yleensä on kuitenkin alupaita alla ja tämä paita onkin niin ohutta kangasta, että tarvitsee todellakin alupaidan myös lämmittämään.

Matamin mahtimekko

 Epämääräinen kasa kangasta kökötti ompelupöydän kulmalla ihan luvattoman kauan. Välillä sitä pyöriteltiin ja ommeltiinkin. Ja sitten taas purettiin. Jopa työskentelykoneetkin ehtivät vaihtua kesken kaiken. Ja se aiheuttikin sitten lisää ongelmia. Ehkäpä vanhalla evalla olisi mahtimekko (tai tissis) ollut ennemminkin valmis.

Kaavana tässä on Ompeluelämää fb-ryhmässä jaossa ollut tissis-kaava koossa xl. Loistava tunikan kaava, kunhan vaan saisi kaikki natsaamaan kohdilleen. Minä mittailin kaavaa ja lisäsin ensin kuusi senttiä mittaa yläosan korkeuteen. Lisäksi poistin vyötärökaistaleesta ja helman leveydestä muutaman sentin. Lisäksi vyötärökaistaleen ja kaula-aukon kanttausten piti tulla samasta kankaasta leikattuna. Mutta kun vihdoin sain kaula-aukon kantattua UUDELLA ompelukoneella, näytti kanttaus melkoisen rumalta. Kone ei suostunut tekemään kaksoisneulalla siistiä tikkiä ainakaan tuolle hyvin löysälle neulokselle. Innoissani myös olin saattamassa tunikaa valmiiksi ja unohdin laittaa etukappaleen yläosan ja helman väliin vyötärökaitaleen. Joka siis oli jo takakappaleeseen liitetty. Tässä vaiheessa olisi kannattanut kuitenkin testata tekelettä huolella, jotta purkamiset oisivat jääneet vähemmälle. Päätin nimittäin laittaa kaula-aukon, hihansuut ja vyötärön mustalla resorilla. Ja kun tämä oli tehty ja mekko helman kääntämistä vaille valmis, sovitin. Ja päädyin lyhentämään yläosaa neljä senttiä. Olisi siis alkuperäinen kaava ollut melkolailla sopiva.

No, valmis se nyt kuitenkin vihdoin on. Mun eka tissis. Seuraavan kanssa olen jo paljon viisaampi.
Valitsen laadukkaamman trikoon. 
Kavennan takakappaletta 2-4 senttiä.
En laita etukappaleita noin paljoa ristiin, vaan ennemmin vaikka lyhennän hieman kappaleiden kärkiä.

Lopuksi myös huono sovituskuva, mutta paremmin tästä näkee mallin kuin tuosta lattiakuvasta.

P.S. Nyt kun vielä oppisi käyttämään tunikaa ja leggareita. On tämä yhdistelmä sovituksen lisäksi kerran ollut päällä.

Kultakutria tunikana

 Kummityttö täytti 4-vuotta ja pikaompeluna väsäsin tunikan lahjaksi. Kerrankin jotain valmistui yksien päiväunien aikana ja ihan kaavojen piirtämisestä lähtien. Innoittajana oli Tikbumsan Sani, joka oli tehnyt Ottobren Pupunen-paidasta tunikan. Niinpä samaa kaavaa käytin ja muutin tunikaksi. Mielestäni 110 senttinen paidan kaava näytti hyvin pienelle, joten intouduin pidentämään hihoja vähän turhankin runsaasti. Enkä sitten uskaltanut niitä enää summassa lyhentääkään. Ja onpahan ainakin pitkä käyttöikä paidalla, jos vaan uskatavat alkaa käyttämään ennen kymmentä ikävuotta.

Sovituskuvaa ei nyt ole. Yritin kyllä suostutella Pirpanaa sovittamaan tätä, mutta kun hän kuuli, ettei tämä ole hänelle, ei suostunut. Eihän nyt toisten vaatteita voi päälle pistää.

Kultakutri -trikoo Liandlolta, raidallinen interlock Jofotex.

Yhdessä Pirpanan kanssa askarreltiin kortti. Äiti leikkas ja tytär liimasi. Itämaisen prinsessan kuva jonkun kirjakerhon mainoksesta, taustapaperi ja pohjakartonki Tiimarista. Pikkasen on huono tietämys näistä Disneyn uudemmista hahmoista, kun en prinsessan nimeä tiedä. Lumikin olisin kyllä tunnistanut.

Ostin muuten Tiimarista lastensakset, joita testattiin tämän askartelun päätteeksi. Paljon saatiin paperisilppua aikaiseksi. Missä iässä muiden lapset ovat saksilla alkaneet leikkaamaan?

Nallen sämpyläruudut

Aina välillä se unohtuu, miten helppoa leipää on tehdä itse. Sunnuntaina iski kuitenkin energiapuuska ja päätin tehdä lounaalle tuoretta leipää. Tämän leivän ohje on puurohiutalepaketin kyljestä. Ostin tässä taannoin Raision Nalle Kaura-Ruis hiutaleita ja vaikka puuro mun mielestä hyvää olikin, ei se Pirpanalle kelvannut (yllätys). Tällä hetkellä ei mikään muu puuro kelpaa, kuin 4-viljan puuro. Siispä oli hyvä syy myös tuhota puurohiutaleita tällä tavalla.

 Nallen sämpyläruudut

5dl vettä

3dl Kaura&Ruis-huitaleita

1pss kuivahiivaa

2rkl siirappia tai sokeria

1tl suolaa

1/2 dl öljyä

7dl vehnäjauhoja

Voiteluun vettä ja pinnalle Kaura&Ruis hiutaleita

Yksinkertaistettuna ohje: Lisää lämpimään veteen (+42) hiutaleet, joihin on sekoitettu kuivahiina. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Taputtele taikina uunipannulle tasaiseksi levyksi (ei koko pellin kokoiseksi). Anna kohota liinan alla noin puoli tuntia. Voitele leivän pinta vedellä ja ripottele päälle hiutaleita. Leikkaa taikinapyörällä levy neliöiksi. Paista uunin keskitasolla 225 asteesa 15-20 minuuttia.

Sleep walkerista päiväkäyttöön

Kesäsade on tainnut kastella meidän Pirpanan hyvin, sillä syksyn tullen housujen lahkeet näyttivät melkoisen lyhyiltä. Oli kaivettava siis housukaavaa esiin. Olisin halunnut kokeilla paljon kehuttua Saimi-kaavaa, mutta juuri tuota Ottobre-lehteä minulta ei löydy. Aiemmin olen lökömallin housuja tehnyt Mustikka-haalarista muuttamalla, mutta nyt tahdoin kokeilla ihan oikeaa housukaavaa. Kaavaksi valitsin Ottobren (6/2011) Sleep walker-pyjamahousut koossa 98, jotka mitattessa vaikuttivat lupaavilta ostohousuihin verratessani. Liekö sitten mittavirhe tullut, mutta ennen viimeisiä tikkauksia sovitettiin housuja ja vyötäröllä oli noin kuusi senttiä ylimääräistä pituutta. Housujen haarus roikkui lähes polvissa ja se oli jo liian lökäri-mallia. Onneksi oli helppo korjata.

Kankaat: Joustofroteet Metsola, resorit Eurokangas

Kaikki virheitä en jaksanut korjata. Värkkäsin housuihin taskut, joiden suulla toinen resori on nurinpäin. Lisäksi kun leikkarin vyötäröltä ylimääräistä pois, lähti myös taskuista kokoa eikä kurkkimaan tarkoitettu aurinkokangas näy taskunsuusta. Kyllä taskuun pieni käsi mahtuu palikoita pujottamaan, mutta mahtuuko äidin käsi aarteita ottamaan pois?

Kyllä tällä kaavalla voi toisetkin tehdä, mutta muokkausta tarvitsee. Minkä vyötäröltä ota pois, saan lisätä lahkeisiin.

Norsut rivissä

Peruspaita tutulla Night Owl-kaavalla koossa 98. Kaikki kankaat Jofotexiltä. Tuohon norsutrikooseen olen hieman pettynyt. Ruskea väri on parissa pesussa haalistuneet melkoisesti.

Taustana kuvassa Pirpanan uusi matto. Amarillo-plyysimatto koossa 120x120cm Kodin ykkosestä.

Testimekko

Eräästä pieneksi jääneestä Lindexin mekosta piirtelin kaavat kesämekkoa varten. Koska en kaavoitusta oikein hallitse, tein ensin testiversion jostain ikuisuuden vanhasta kankaasta. Kävi kuitenkin niin, että tämänhetkisen elämäntilanteen vuoksi mekon valmistus ensin kesti luvattoman kauan ja sitten kun mekko oli valmis ei Pirpana sitä päällensä halua. Miten voikin jo 2,5 vuotias niin päättäväisesti sanoa mitä suostuu päällensä laittamaan. Sovituskuvat kuitenkin saatiin otettua, mutta sen jälkeen mekko onkin maannut vain kaapissa. Ehkä sitten talvella suostuu mekon leggareiden kanssa päälle laittamaan. Jotenkin nämäkin kuvat näyttävät siltä, että leggareita kaivattaisiin ja mekon värityskin on paremmin talveen sopiva.

Kahden kesän projekti

Joskus yksinkertaisesta asiasta saattaa muodostua työläs. Tai ainakin aikaavievä. Niin kävi tämän projektin kanssa. Bongasin T.I.L.A.-ohjelmasta erään blogistin kodin, jossa vilahti ihastuttava sängynpääty. Niin päädyin Lilla Tirlittaniin etsimään lisää infoa kuormalavoista tehdystä sängynpäädystä.

Viime kesänä pesin lavat ja pesinpä vielä toisetkin, kun mies ei ensimmäisiä kelpuuttanut koska olivat liian käytetyt ja kuluneet. Projektia kohtaan osoittamistaan epäilyksistä huolimatta hän hommasi minulle kuitenkin uudemmat ja omasta mielestään puhtaammat yksilöt. Niinpä pääsin pesuhommiin uudelleen ja lahjoitin nuo ensimmäiset kappaleet eteenpäin. Melkein koko kesä meni lavoja terassilla katsellessa ja lopulta syksyllä sain lavat hiottua ja siirrettyä autotalliin. Ajatus oli hoitaa projekti loppuun siellä, mutta kasvavaan mahaan vedoten jäi tekemättä. Vihdoin valmiiksi ostettu sävytetty Sasu-saunasuoja pääsi käyttöön tänä kesänä. Lavat käsittelin päällypyuolelta kahteen kertaan ja se hieman harmittaa. Yhteen kertaan käsiteltynä pinta olisi jäänyt mukavasti hieman enemmän ruskeaan vivahtavaksi. Mutta laiskuudesta rokotetaan, tällä kertaa jätin talven pölyt pesemättä lavoista ennen sasuttamista ja se aiheutti ensimmäisen käsittelykerran jälkeen puunvärisiä pilkkuja lopputulokseen.

Koska meillä on korkea sänky, minun versioni on tehty kolmesta lavasta, jotka on asetettu lyhyempi sivu lattiaa vasten (pienenä yksityiskohtana voin kertoa, että tämä on saman levyinen kuin kaksi lavaa toisin päin asetettuna eli 230cm). Yläosassa lavan nurkissa on lattialistan syvyiset ovistopparit, jotka estävät lavan lonksumisen seinää vasten. Tulevaisuudessa on tarkoitus vielä laittaa lavojen päälle lauta.

Nyt pitäis sitten miettiä makkarin muuta sisustusta. Uuden päiväpeiton haluaisin, mutta minkälaisen. Oisko valkoinen? Tai beige? Tai kääntäiskö ensialkuun tuon nykyisen päiväpeiton toisinpäin, sieltähän sitä beigeä saisi.
Yöpöydän virkaa ajanut tuoli ei enää passaa alkuunkaan ja toisellekin puolelle pitäisi jotain hyllyä saada. Ehdotuksia yöpöydiksikin otetaan vastaan. Mulla oli jo tulossa vanhoista puulaatikoista yöpöytä, mutta ne laatikot olivat jotain vanhoja kukkalaatikoita ja haisivat niin pahasti multaiselle kellarille, etten saanut niitä pesemälläkään sisälle tuotavaan kuntoon.

Tuo väriläiskä sängyn päällä on muuten Pikku-Muori, ikää vajaa neljä kuukautta.

Muovin ompelua

Törmäsin netissä sattumalta vinkkiin, jossa muovipusseista oli ommeltu säilytyskoreja tai -pussukoita. Minulla neulomukset lojuvat aina olohuoneessa pitkin poikin ja uusimmalle villitykselleni kaipasin jotain siistimpää säilytys/kuljetusratkaisua kuin tavallinen muovipussi.

Minun perus-Evani ompeli kyllä muovipussiakin. Evalla on vaan tullut taipumukseksi säädellä itse tikin pituutta ja nytkin vaikka tikin pituus oli pisimmällä säädöllä, välillä tuli sellaista minitikkiä että pelkäsin jo Evan rei´ittävän tekeleen. Suurta vahinkoahan siitäkään ei toki olisi tullut, onhan kyse sentään vaan muovipusseista ja tämäkin kokeilu oli vain hetken päähänpisto. Siksi esim. lankojakaan ei ole jaksettu alkaa vaihtamaan, vaan pussit on ommeltu ihan vaan valkoisella.

Suurempaan, eli tähän marimekko-kuosiseen pussiin tein myös taskun, jonne sujahtaa kivasti virkkuukoukku, sakset ja neulat. Puikoille tämä tasku on liian pieni.
Ei nämä muoviset pussukat kovin nättejä ole olohuoneen koristeena, joten jossain vaiheessa taidan ommella vastaavat kankaisina.

Ja tässä on se syy, miksi koko hommaan ryhdyin. Uusin addiktioni on Afrikkalaiset kukat. Olen aikoja sitten tulostanut ohjeen Ruttunutun innoittamana Käspaikan sivuilta. Mutta koska olen ihan surkea virkkaamaan, en ole aiemmin saanut aloitettua kukkien tekoa. Nyt pari viikkoa sitten vihdoin aloitin ja koukutuin heti.Näistä pitäisi jonakin päivänä saada yhdistettyä torkkupeitto.

Sattuipa myös sitten niin, että viime viikolla tuli Suuri Käsityö-lehti, jossa myös oli tämä samainen Afrikkalainen kukka torkkupeiton aiheena. Jos tuo lehti olisi tullut jo viikkoa aiemmin, olisin varmaan valinnut kukkien värimaailman toisin. Sen verran kivan raikkaat olivat värin lehden torkkupeitossa, jossa kukissa oli sekä sisus, että uloin pylväskerros samaa valkoista väriä.
Tässä punaisessa pussissa säilyy siis lankakerät, virkkuukoukku ja sakset sekä ohje, jota en onneksi enää edes tarvitse. Valmiit kukat laitan sitten tuohon suurempaan pussukkaan, jossa kyllä on vielä toistaiseksi muutakin käsityötä tilaa viemässä.

Pirpana on ihan ihastunut tähän punaiseen pussukkaan ja sen sisältöön. Kulkee välillä pussi kädessä laulellen: Kuka voittaa, kuka voittaa. Kun vastaan siihen Äiti, saan palkinnoksi pussista pienen kerän lankaa. Pirpana myös rullailee lankoja kerälle tai ainakin yrittää. Isukki katsoo tätä touhua toisinaan hieman tuskaisen näköisenä ja pelkää kait Pirpanan tekevät pahuuksia tai ainakin suunnattoman sotkun. Mutta minua ei haittaa vaikka noilla leikkiikin. Jos lapsi on langoista kiinnostunut, niin äiti mielellään kerää muutaman lankakerän lattialta leikin päätyttyä.

Parsimisen sijaan

 

 Lanka: Lidlin sukkalanka (sock yarn), ostettu vuosia vuosia sitten
Silmukoita: 64
Puikot: 2,5 mm

Raskauden turvottamat jalat tykkäävät olla villasukissa, mutta niiden villasukkien on sitten oltava niin ohuet, että kengätkin tarvittaessa mahtuvat vielä hyvin jalkaan. Yksien sukkien kokemuksella tästä Lidlin sukkalangasta tulee juuri sopivan paksuiset sukat siihen tarkoitukseen, eikä tarvitse olla edes raskaana, että jalat niissä sukissa viihtyvät. Harmi vaan, että ne ainokaiset sukat ottivat ja menivät kulumaan puhki. Oli siis pakko tehdä uudet perussukat tuosta langasta. Tässä langassa ei taida kyllä paljoa (jos ollenkaan) villaa olla, enemmänkin puuvillaiselle tuntuvat. Muistaakseni langan tuoteselostekin oli hyvin epämääräinen. Varmaan näitä sukkia löytyisi minulta enemmänkin, ellei tuo 2,5 mm:n puikoilla neulominen olisi niin hidasta. Nyt ostin Novitan Tico Ticoa tarkoituksena tehdä niistä myös ohkaisempia villasukkia. Saa nähdä milloin saan aikaiseksi tarttua tuohon lankaan.

Minun perussukkiini kuuluu tiimalasikantapää. Se vaan istuu niin paljon paremmin jalkaan, eikä tarvitse poimia silmukoita missään vaiheessa. Huonon puolen näkee sitten alla olevasta kuvasta, enpä kehdannut enää parsimaan alkaa. Kestävyyden suhteen ei taida tiimalasikantapää vetää vertoja millekään vahvistetulle kantapäälle, joskin nämä vanhemmat sukat ovat olleet käytössä jo varmaan viisi vuotta. Kuvasta näkee myös sen, kuinka hyvin on pesukone (ja kuivausrumpu!) haalistaneet värit vuosien saatossa.

Villahousut kevätvauvalle

Kevätvauvakin tarvitsee villahousut, eikö tarvitsekin? Meidän lähipäivinä syntyvä pienokainen sai villahousuja kaksinkappalein. Ei kylläkään ihan tarkoituksella.

 

 Ohje: Atziinan villavaippahousut, koon S (60cm) mukaan
Lanka: Novita Puro väri Kivi ja toisissa vuorotellen Kivi ja Luumupuu
Puikot: Vasemmanpuoleiset 5-5,5 mm, oikeanpuoleiset 3,5 - 4 mm

Ensimmäiset  (vasemman puoleiset) tein langan suositteleman puikkokoon mukaan, kun ei ollut mitään muistikuvaa minkä kokoisia puikkoja olen aiemmin käyttänyt. Arvelutti kyllä koko ajan, mutta jatkoin silti loppuun saakka. Uskoisin, että nämä sopisivat villavaippakuoreksi kokonsa puolesta, mutta en usko että meillä tulee taaskaan käytettyä kestovaippoja. Niinpä oli pakko tehdä vielä kapeampi malli käytettäväksi ihan normaalien villahousujen tapaan. Tällä kertaa puikkojen koon nappasin suoraan tuosta hahtuvahousujen ohjeesta. Ja nyt näytti jo tutummalta. Koska Kiven värinen Puro ei olisi riittänyt yksistään, toisiin housuihin piti kaivaa korien kätköistä myös Luumupuuta.

En tiedä mitä teen niille ensimmäisille housuille, jotka jäävät tuollaisenaan meillä todennäköisesti käyttämättä. Joko lahjoitan ne jollekin pienelle kestopepulle tai sitten neulon niihin pidemmät lahkeet ja otan sitten syksyllä käyttöön.

Pipokavalkaadi

Kevään tarpeeseen ommeltiin muutama myssy.

Ensin työnalle pääsivät punainen tähtipipo, josta piti tulla lörppämalli. En vaan onnistu saamaan tarpeeksi lörppää, mutta kyllä tämä pitoon menee. Mietityttää vaan tuliko aplikaation ja värityksen myötä piposta jotenkin liian radikaali tai kantaaottava. Tämä pipo kaksinkertaista trikoota.

Sitten oma suosikkini, vihreä fleecemyssy trikoovuorella. Lisäksi korvien kohdalla fleecestä erilliset palat korvien lisälämmikkeenä. Tämä on Ottobren Muraveinikin (4/2011) kaavalla, josta muokkasin neliömallin.

Tulevalle vauvalle ompelin Suuren Käsityön ohjeella solmupipon. Johonkin laitoin ylös myös lehden numeron, josta ohje löytyy, mutta en sitä lappusta enää löydä. Samassa ohjeessa oli myös kantoliinan ohjeet. Yritin tehdä vastasyntyneelle sopivan pipon, mutta näyttäisi olevan vähän turhankin suuri. Varsinkin kun menee Pirpanan päähänkin. En ehtinyt estellä, kun muita sovittaessa vauvan pipokin oli jo vedetty päähän.

Pirpana myös tykästyi vauvan pipoon niin, että hänelle piti tehdä oma samanlainen. Vauvan pipo on yksinkertaisesta interlockista, Pirpanalle kaksinkertaisesta. Jotenkin tuosta suuremmasta piposta tuli oudon näköinen.

 

 Tässä vielä tilannekuva punaisen pipon sovittamisesta.

 

Kun muualla kuhistiin keväästä ja kesästä...

... meillä saatettiin valmiiksi talvivaatteita.

Tämä Tinttiina (Ottobre 6/2011) on ollut mielessä heti lehden ilmestymisestä ja takin kankaatkin ostettuna jo marraskuusta saakka. Leikattuna takin kappaleet olivat myös monta kuukautta ja takin ompelukin kesti luvattoman kauan. En tiedä mikä maksoi, todennäköisesti tuo sotkeva tekoturkiskangas. Sitä pientä karvaa oli vaatteet täynnä ompelusession jälkeen ja ompeluhuonekin yltä päältä karvassa.

Ongelmitta ei tämäkään ompelus sujunut. Varoituksista huolimatta ompelin takin koon 92 kaavojen mukaan ja soviteltiin sitten Pirpanan ylle ennenkuin aloin yhdistämään vuorta ja päällistä hihoja enempää. Ja niinhän se kävi meilläkin. Hihat olivat liian kapeat. Ei muuta kuin vanhat hihat irti ja uudet työn alle. Onneksi kangasta oli riittävästi uusiin hihoihin. Koska kevät oli jo pitkällä (tai ainakin kovaa vauhtia tulossa), tein uusista hihoista reilusti leveämmät ja pidemmät, joten tämän takin uskoisin mahtuvan ensi talvenakin. Sovituskuvissa hihat on käännettynä.

Myös vetoketjun ompelu vastusti. Ompelin ensin ketjun kiinni liiankin läheltä hammastuksia, joten ei oikein luistanut ketju kiinni. Nytkin hieman takeltelee, mutta en jaksanut enää purkaa. Seuraavalla kerralla olisi hyvä muistaa, että fleecevuoria ei kannata ehkä ommella ihan vetoketjuun asti, vaan pikemminkin tehdä jostakin muusta kankaasta kaitaleet vetoketjun viereen.



Lopputulos ei missään nimessä ole paras mahdollinen. Helmakin aaltoilee kamalasti. Taitaa johtua osittain tuon päällikankaan ryttyisestä tikkauksesta, jota ei sitten ommellessa osannut ihan huomioida tarvittavalla tavalla. Takki on ollut valmiina jotain kuukauden, eikä kertaakaan ole päällä käynyt vaikka talvivaatteita vielä muuten pidetäänkin.

P.S. Menee hermo, kun yritän saada näitä kuvia oikeaan paikkaan. Blogger ei ole kuvien suhteen kovin yhteistyöhaluinen.

Huovutettua päänlämmikettä

Pirpanasta on ollut aivan erityisen hassua, kun äiti pukee päähänsä huovutetun myssyn. Niinpä päätin tehdä hänelle oman hauskan hatun. Hauskaa riittikin siihen saakka, kun tämä hahtuvalangasta valmistettu päänlämmitin kävi pesukoneessa. Sen jälkeen ei Pirpana ole halunnut myssyä päähänsä laittaa. Siksi tämän postauksen sovituskuvissa myssy on nuken päässä.

Edellisistä huovutuksista on niin kauan aikaa, että pesukonekin on ehtinyt välissä vaihtua. Lieneekö tämä koneenvaihdos syynä siihen, että kutistumista tapahtui odottua enemmän. Kovista ponnisteluistani huolimatta en saanut venytettyä tätä ihan niin suureksi kuin olisin tahtonut.

Ja koska Pirpanan mielestä tämä myssy kutittaa (mitä en kyllä usko, mun mielestä nämä huovutetut ei kutita ollenkaan) ja sen vuoksi tähän olisi tehtävä vuori, minulle jää vaihtoehdoiksi joko uudelleen kastelu ja lisävenytys tai uuden myssyn tekeminen. Taidan kallistua jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja tehdä kerralla niin reilun kokoisen, että mahtuu seuraavanakin talvena. Tämän suunnitelman myötä tulisi myös väri vaihtumaan, sillä seuraavan talven toppahaalari on hankittuna eikä tuo oranssi välttämättä ole paras väri sen haalarin seuraksi. Ja ehkäpä myös Pirpanan hatussa tulisi olla "sarvet", jotta myssy on yhtä hauska kuin äidinkin oma.

Ja se talven pakollisin asuste

Talven pakollisin vaate/asuste on tietenkin pipo. Tai myssy. Ihan miten sitä tahtoo kutsua. Tässä tämän vuoden viritelmäni.

Lankana Novitan alpaca, väri tummanharmaa (koodia en tietenkään muista). Ohje omasta päästä, kaksinkertaisella langalla, joustimessa silmukoita 80. Tein lisäyksiä joustinneuleen jälkeen, mutten muista kuinka paljon. Neljän silmukan palmikoita ja välissä kolme nurjaa silmukkaa.

Myssy oli alunperin hieman korkeampi. Muutaman kerran käytön jälkeen purin myssystä noin viisi senttiä pois. Myssy nimittäin tahtoi jäädä vähän turhan paljon hiipottamaan ylhäältä (eli pysyyn). Nyt asettu paremmin. Vaikka olen aiemminkin tehnyt samasta langasta myssyjä samalla aloitussilmukkamäärällä, jostain syystä tällä kertaa myssy tahtoo valua silmille. Johtuneeko sitten siitä, että joustinneuletta on huomattavasti korkeammasti, kuin edellisissä tekeleissäni. Tuskin minun pääni sentään pienentynyt on.

Täytyy muuten sanoa, että ensin tästä langasta oli tulossa kauluri. Mutta koska postimyynnistä tilaamani talvitakki meni palautukseen, ei tuonmalliselle kaulurille ollutkaan enää tarvetta. Kauluri oli jo valmis, kun sitten päätin, että pipo tästä tuleekin.

Lähes talven pakollisin vaate

Talven lähes pakollisin vaate on toppahousut. Eihän ne aina (tai koskaan) niin kovin tyylikkäät ole, mutta lämmittävät valtavasti. Työpäivinä toppahousut on mukava vetäistä aamulla farkkujen päälle, eikä tarvitse sitten hikoilla päivällä pitkikset tai sukkahousut jalassa. Tänä talvena minulle uhkasi käydä ohraisesti toppahousujen kanssa. Vanhat kunnon luottohousut kävivät auttamatta pieniksi. Enää ei auttanut edes aukinainen vetoketju ja housut vyöllä mahan päälle meininki. Vatsa kasvaa niin, että housujen vyössäkin loppui säätövara (Pirpanaa odottaessa samaiset housut menivät synnytysreissulle asti jalkaan) eikä kyykistely ulkona kyseiset housut jalassa enää onnistunut. Jotakin oli siis keksittävä.

En raskinut vanhoja luottohousujani tähän testiin altistaa, joten ostin kokeilua varten ihan uudet, erittäin edulliset housut. Läpöarvot ja muut ominaisuudet eivät ole samaa luokkaa, kuin vanhoilla, mutta kyllä näillä tarkenee. Ensin tarkoitukseni oli ostaa vyötärökuminauhaiset housut ja leikata vyötärö edestä matalammaksi ja laittaa resori tilalle. Hoksasin kuitenkin, että ilman housujen leikkaamistakin onnistuu ja tällä tyylillä saan resorivirityksen myöhemmin purettua ja otettua housut jatkokäyttöön. Ompelin resorin kiinni kolmipistesiksakilla housujen ylälaitaan ja vetoketjuhalkioon. Hyvin pysyy,  joskin resorista olisi saanut tulla vielä napakampi ja korkeampi. Hieman meinaa housut valua ulkoillessa.

Eihän tämä ratkaisu mitenkään tyylikäs ole, mutta koskas ne toppahousut tyylillä koreilisi. (Ja yleensä paita ja takki peittää tuon vetoketjukohdan.)

Melkein yhdestä kerästä

Tämä kaikki alkoi sokerirasituskokeista. Sinne ajankuluksi otin lankaa ja puikot mukaan ja lopputuloksena syntyi vauvalle palmikkosukat.
Koska samainen Novita Woolin lanka ja puikot pyörivät olohuoneessa, hyppäsi puikoille Pirpanan lapaset. Sama kerä riittikin melkein lapasiinkin, peukalot vain jäivät puuttumaan. Onneksi jemmasta löytyi toinenkin kerä samaa harmaata sävylankaa, joten ei tullut lapasista peukuttomia.

Nyt vaan sitten oli edessä jälleen sama ongelma. Tällä kertaa lähes täysinäinen kerä lankaa ja puikot pyörivät olohuoneessa. Niinpä vauvan palmikkosukat saivat parikseen peukuttomat tumput. Kovin kapeilta näyttävät, kun en silmukkamäärää jaksanut vanhoista tumpuista tarkistaa. Samaa 36 silmukan määrää käytin, kuin noissa vauvan sukissakin. Pirpana kyllä kokeili tumppuja omiin käsiinsä, joten uskoisin niiden olevan aivan loistavat vauvan käsiin. Vartta on aika pitkästi, mutta hyvä niin.

Nyt sitä lankaa on edelleen pyörimässä olohuoneessa. Mitä minä sitten keksin. Enää en taida onnistua samaan tuosta myssyä vauvalle, enkä sukkia pirpanalle, ellen yhdistä toista väriä mukaan. Onko kenelläkään ajatusta, paljonko tuota lankaa menisi vauvan perusmyssyyn (se semmonen leuan alle solmittava malli)?

Ei pöllömpää

Tämän vuoden ensimmäinen blogipostaus. Hui hirveää. Hiljaiselosta huolimatta kädet eivät ole olleet paikallaan. Niinpä näin sairaslomaillessa onkin materiaalia mitä julkaista Vezmun väsäyksissä.



Tämä paita on kokoa 104, kaavana tuttu Ottobre Night owl-paita. Paita meni 3-vuotiaalle kummipojalle synttärilahjaksi. Miksiköhän minä jostain syystä haluan kokeilla näitä aplikaatioita vain lahjaksi meneviin juttuihin? Pirpana saa vaan tylsiä, nopeasti kasattuja vaatteita. Järkeni kyllä kertoo, että aplikaatiota kannattaisi harjoitella omaan käyttöön tuleviin vaatteisiin, mutta käytäntö on aivan toinen.

Vaikka minä en ole mikään tyttövärien ystävä (lue vaaleanpunainen), jostain syystä kaapista ei löydy selkeästi poikien väritykseenkään sopivia kankaita. Niinpä tästä paidasta tuli tälläinen yhdistelmä turkoosia ja puna-valkoraidallista, molemmat kankaat Jofotexiltä. Resorit tuottivat ongelmaa värinsä suhteen. Lopulta väriksi valikoitu ruskea, joka kyllä sopiikin ihan kohtalaisesti aplikaation ansiosta.

Aplikaation idea on kopioitu Elämää kurjenpolvessa -blogista. Kiitokset ideasta. Harjoittelun puutteesta johtuen, en ihan täydellisen tyytyväinen ole aplikaatioon. Lähinnä ongelmaa aiheuttaa tukikankaat. Tämmöisestä joustofroteeaplikaatiosta tulee auttamatta älyttömän paksu ja jäykkä kaikkien tukikangaskerrosten ansiosta. Jos saisi hankittua irtirevittävää tukikangasta, jäisi ainakin paitakankaan nurjan puolen tukikangas pois. Ruttaantumisen pelko pakotti kuitenkin tähän paitaan tuon tukikankaan laittaamaan, vaikka ehkä olisi onnistunut ilmankin.
Ja koska jo kasatessa tiesi lopputuloksesta tulevan paksun, en asettanut aplikaatiota aivan palasen laitaan vaan yritin asetella pöllön alkamaan heti saumanvaran jälkeen. Eihän se ihan onnistunut, mutta eipä olla turhan tarkkoja.