Pirpanan vauvalle

Monta päivää ollaan oltu pelkästään sisätiloissa, kun Pirpana sairastaa lämpöilyä. Hermoille sopivaa tekemistä on saanut keksiä oikein urakalla, sen verran haikeasti neiti on ikkunasta katsellut ulkoilmasta haaveillen. "Ulos?" kysymykseen vastaan, että ei me voida, johon Pirpana jatkaa, että "Sataa". Ehei, ulkona paistaa tällä kertaa aurinko. Harmittaa sekin.
Piirustusvihko on täyttynyt äidin ja tyttären töherryksistä, me tehdään taidetta. Piirretään kukkia, porkkanoita, autoja ja tänään jopa hammaspeikkoja.

Eilen käytiin yhdessä ompelemassa. Pirpanan vauva tarvitsi ehdottomasti taaperokärryyn sopivamman peiton. Saipa vauva vielä tyynynkin samaa kuosia. Talon ainoa nukenpeitto oli sen verran suurta kokoa, että ei pienissä käsissä oikein taivu kärryyn tai pienelle nukelle sopivaksi. Pirpana valitsi itse annetuista vaihtoehdoista tämän kaivurikuosisen flanelin. Taustaksi äiti valitsi turkoosin fleecen. Nyt kun kuvaa katselee, peitosta olisi voinut tehdä himpun pienemmänkin. Moninkerroin sen joutuu taaperokärryyn taittelemaan. Taitaisi olla aika hankkia isommat kärryt.

Ompelupuuhissa Pirpana saa touhuta melko vapaasti ompeluhuonetta sotkien. Katsella lankavarastoa ja tilkkulaatikkoa, laittaa nuppineuloja kankaaseen ja neulatyynyyn sekä istua äidin sylissä kun huruutellaan ompelukoneella. Saksiin koskeminen kuitenkin on ehdottomasti kiellettyä, harmi kyllä. Niillä saisi äidin mielestä liian suurta vahinkoa aikaiseksi. Nuppineuloilla ei toistaiseksi ole pistetty kuin muutaman kerran äidin polviin.

Hupparitakki

Tästä vuoritetusta hupparista piti tulla pelastus alkusyksyn ulkoiluihin, jolloin takki on kenties liikaa, muttei pelkällä paidallakaan pärjää. Jostain syystä tämä jäi ompelupöydälle vaiheessa, jolloin jäljellä olisi ollut enää päällisen ja vuorin yhdistäminen ja vetoketjun ompelu. Aika kului ja nyt kun sairaspäivän ratoksi Pirpanan kanssa hupparin noin tunnissa viimeistelimme, on ulkona auttamatta liian kylmä liikkua pelkällä hupparilla. Ja sisätiloihin tämmöinen vuoritettu versio voi olla liian lämmin. Saa nähdä löytyykö tälle käyttöä ennenkuin pieneksi jää.

Kaava on Ottobre 1/2011 lehden kaavalla, koko 86. Muuten hyvän kokoinen, mutta pituutta saisi olla muutama sentti helmassa lisää ja huppu on mielestäni hieman pienehkö. Harvoin se taitaa hupparin huppu  päähän eksyäkään, joten hupun koko on pieni murhe. Pirpana ihastui huppariin täysin ja on moneen otteeseen sisällä ollessaan halunnut pukea hupparin päälle. Pitkähihaisen paidan kaveriksi. Eikä ole kuulemma ollenkaan kuuma.

Päällinen Metsolan joustofroteeta ja vuori samaa mukavaa trikoota kuin tässä Seepra-yöpuvussa. Toteutus onnistui ihan hyvin, vetoketjua ei vain ohjeen mukaan laitettu päällisen ja vuorin väliin ja se jäi minua häitisemään. Helpompaa se toki näin varmasti oli, mutta ei siistein mahdollinen tapa. Ihka ensimmäinen huppari, saati sitten vuoritettu takki. Hihojen kohdalla piti päällisen ja vuorin yhdistämistä käydä lunttaamassa Tosimummon takkiohjeesta. Tarpeeseen tuli ohje.

Ja hei, meillä on opittu "poseeraamaan". Jopa pieni hymy tulee käskystä :).

On meillä tehty korttejakin

Syksy on jo todella pitkällä ja nämä kortit on tehty syksyn vasta ollessa tuloillaan. Blogini laahaa siis auttamattomasti jäljessä. Hiljaisten kuukausien aikana on kyllä välillä tehtykin jotain, mutta laiskuus on yllättänyt siinä vaiheessa, kun kuvat pitäisi kamerasta koneelle siirtää. Paljon valmistuneita juttuja on jäänyt kuvaamattakin, lapasia ja sukkia ainakin.

Näistä korteista nyt ei paljoa sanottavaa ole. Paperi vihkosta (mahtoi olla Tiimarista ostettu), jossa samalla kuosilla olevaa paperia löytyy kolmesta eri vahvusasteesta. Kukan mallin otin itse asiassa tämän vihkon etukannessa olevasta kuvasta, jossa hieman vastaava kukka oli päässyt purnukan kanteen. Huolellisempikin olisi voinut olla kortteja tehdessä, mutta tapani mukaan niitä askarreltiin taas viimeisillä hetkillä ennen juhliin lähtöä.

Tylsästi boheemia

Kesällä sain vihdoin käsiini Ottobre lehden, josta löytyy paljon kehuttu Bohemia-tunikan kaava. Minäkin siis sitä kokeilemaan. Tein itselleni koon 40 tunikan, mutta jouduin kaventamaan lopputulosta parilla sentillä molemmilta sivuilta (taisi tosin helma jäädä leveämmän kaavan mukaiseksi). Olisi siis riittänyt pienempikin kaava.

Eipä ole tämä tunika päässyt sovituksen jälkeen päälle kuin kerran. Malli on ihan kiva, hieman nuo kuminauhat minua hihansuissa ja kaula-aukolla häiritsee. Suurin syy pitämättömyyteen taitaa kuitenkin olla tuo kangas. Aikoja sitten Eurokankaan kilolaareista ostettu trikoo on lörppyä, ohutta ja ennenkaikkea tylsää. Kukat ovat aivan liian pieniä. Kuvasta ei näy, mutta kankaassa on myös hieman jotain kimalletta (yök). Jälleen lisää yöpaitakangasta kaapissani.