Kultakutria tunikana

 Kummityttö täytti 4-vuotta ja pikaompeluna väsäsin tunikan lahjaksi. Kerrankin jotain valmistui yksien päiväunien aikana ja ihan kaavojen piirtämisestä lähtien. Innoittajana oli Tikbumsan Sani, joka oli tehnyt Ottobren Pupunen-paidasta tunikan. Niinpä samaa kaavaa käytin ja muutin tunikaksi. Mielestäni 110 senttinen paidan kaava näytti hyvin pienelle, joten intouduin pidentämään hihoja vähän turhankin runsaasti. Enkä sitten uskaltanut niitä enää summassa lyhentääkään. Ja onpahan ainakin pitkä käyttöikä paidalla, jos vaan uskatavat alkaa käyttämään ennen kymmentä ikävuotta.

Sovituskuvaa ei nyt ole. Yritin kyllä suostutella Pirpanaa sovittamaan tätä, mutta kun hän kuuli, ettei tämä ole hänelle, ei suostunut. Eihän nyt toisten vaatteita voi päälle pistää.

Kultakutri -trikoo Liandlolta, raidallinen interlock Jofotex.

Yhdessä Pirpanan kanssa askarreltiin kortti. Äiti leikkas ja tytär liimasi. Itämaisen prinsessan kuva jonkun kirjakerhon mainoksesta, taustapaperi ja pohjakartonki Tiimarista. Pikkasen on huono tietämys näistä Disneyn uudemmista hahmoista, kun en prinsessan nimeä tiedä. Lumikin olisin kyllä tunnistanut.

Ostin muuten Tiimarista lastensakset, joita testattiin tämän askartelun päätteeksi. Paljon saatiin paperisilppua aikaiseksi. Missä iässä muiden lapset ovat saksilla alkaneet leikkaamaan?

Nallen sämpyläruudut

Aina välillä se unohtuu, miten helppoa leipää on tehdä itse. Sunnuntaina iski kuitenkin energiapuuska ja päätin tehdä lounaalle tuoretta leipää. Tämän leivän ohje on puurohiutalepaketin kyljestä. Ostin tässä taannoin Raision Nalle Kaura-Ruis hiutaleita ja vaikka puuro mun mielestä hyvää olikin, ei se Pirpanalle kelvannut (yllätys). Tällä hetkellä ei mikään muu puuro kelpaa, kuin 4-viljan puuro. Siispä oli hyvä syy myös tuhota puurohiutaleita tällä tavalla.

 Nallen sämpyläruudut

5dl vettä

3dl Kaura&Ruis-huitaleita

1pss kuivahiivaa

2rkl siirappia tai sokeria

1tl suolaa

1/2 dl öljyä

7dl vehnäjauhoja

Voiteluun vettä ja pinnalle Kaura&Ruis hiutaleita

Yksinkertaistettuna ohje: Lisää lämpimään veteen (+42) hiutaleet, joihin on sekoitettu kuivahiina. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Taputtele taikina uunipannulle tasaiseksi levyksi (ei koko pellin kokoiseksi). Anna kohota liinan alla noin puoli tuntia. Voitele leivän pinta vedellä ja ripottele päälle hiutaleita. Leikkaa taikinapyörällä levy neliöiksi. Paista uunin keskitasolla 225 asteesa 15-20 minuuttia.

Sleep walkerista päiväkäyttöön

Kesäsade on tainnut kastella meidän Pirpanan hyvin, sillä syksyn tullen housujen lahkeet näyttivät melkoisen lyhyiltä. Oli kaivettava siis housukaavaa esiin. Olisin halunnut kokeilla paljon kehuttua Saimi-kaavaa, mutta juuri tuota Ottobre-lehteä minulta ei löydy. Aiemmin olen lökömallin housuja tehnyt Mustikka-haalarista muuttamalla, mutta nyt tahdoin kokeilla ihan oikeaa housukaavaa. Kaavaksi valitsin Ottobren (6/2011) Sleep walker-pyjamahousut koossa 98, jotka mitattessa vaikuttivat lupaavilta ostohousuihin verratessani. Liekö sitten mittavirhe tullut, mutta ennen viimeisiä tikkauksia sovitettiin housuja ja vyötäröllä oli noin kuusi senttiä ylimääräistä pituutta. Housujen haarus roikkui lähes polvissa ja se oli jo liian lökäri-mallia. Onneksi oli helppo korjata.

Kankaat: Joustofroteet Metsola, resorit Eurokangas

Kaikki virheitä en jaksanut korjata. Värkkäsin housuihin taskut, joiden suulla toinen resori on nurinpäin. Lisäksi kun leikkarin vyötäröltä ylimääräistä pois, lähti myös taskuista kokoa eikä kurkkimaan tarkoitettu aurinkokangas näy taskunsuusta. Kyllä taskuun pieni käsi mahtuu palikoita pujottamaan, mutta mahtuuko äidin käsi aarteita ottamaan pois?

Kyllä tällä kaavalla voi toisetkin tehdä, mutta muokkausta tarvitsee. Minkä vyötäröltä ota pois, saan lisätä lahkeisiin.

Norsut rivissä

Peruspaita tutulla Night Owl-kaavalla koossa 98. Kaikki kankaat Jofotexiltä. Tuohon norsutrikooseen olen hieman pettynyt. Ruskea väri on parissa pesussa haalistuneet melkoisesti.

Taustana kuvassa Pirpanan uusi matto. Amarillo-plyysimatto koossa 120x120cm Kodin ykkosestä.

Testimekko

Eräästä pieneksi jääneestä Lindexin mekosta piirtelin kaavat kesämekkoa varten. Koska en kaavoitusta oikein hallitse, tein ensin testiversion jostain ikuisuuden vanhasta kankaasta. Kävi kuitenkin niin, että tämänhetkisen elämäntilanteen vuoksi mekon valmistus ensin kesti luvattoman kauan ja sitten kun mekko oli valmis ei Pirpana sitä päällensä halua. Miten voikin jo 2,5 vuotias niin päättäväisesti sanoa mitä suostuu päällensä laittamaan. Sovituskuvat kuitenkin saatiin otettua, mutta sen jälkeen mekko onkin maannut vain kaapissa. Ehkä sitten talvella suostuu mekon leggareiden kanssa päälle laittamaan. Jotenkin nämäkin kuvat näyttävät siltä, että leggareita kaivattaisiin ja mekon värityskin on paremmin talveen sopiva.

Kahden kesän projekti

Joskus yksinkertaisesta asiasta saattaa muodostua työläs. Tai ainakin aikaavievä. Niin kävi tämän projektin kanssa. Bongasin T.I.L.A.-ohjelmasta erään blogistin kodin, jossa vilahti ihastuttava sängynpääty. Niin päädyin Lilla Tirlittaniin etsimään lisää infoa kuormalavoista tehdystä sängynpäädystä.

Viime kesänä pesin lavat ja pesinpä vielä toisetkin, kun mies ei ensimmäisiä kelpuuttanut koska olivat liian käytetyt ja kuluneet. Projektia kohtaan osoittamistaan epäilyksistä huolimatta hän hommasi minulle kuitenkin uudemmat ja omasta mielestään puhtaammat yksilöt. Niinpä pääsin pesuhommiin uudelleen ja lahjoitin nuo ensimmäiset kappaleet eteenpäin. Melkein koko kesä meni lavoja terassilla katsellessa ja lopulta syksyllä sain lavat hiottua ja siirrettyä autotalliin. Ajatus oli hoitaa projekti loppuun siellä, mutta kasvavaan mahaan vedoten jäi tekemättä. Vihdoin valmiiksi ostettu sävytetty Sasu-saunasuoja pääsi käyttöön tänä kesänä. Lavat käsittelin päällypyuolelta kahteen kertaan ja se hieman harmittaa. Yhteen kertaan käsiteltynä pinta olisi jäänyt mukavasti hieman enemmän ruskeaan vivahtavaksi. Mutta laiskuudesta rokotetaan, tällä kertaa jätin talven pölyt pesemättä lavoista ennen sasuttamista ja se aiheutti ensimmäisen käsittelykerran jälkeen puunvärisiä pilkkuja lopputulokseen.

Koska meillä on korkea sänky, minun versioni on tehty kolmesta lavasta, jotka on asetettu lyhyempi sivu lattiaa vasten (pienenä yksityiskohtana voin kertoa, että tämä on saman levyinen kuin kaksi lavaa toisin päin asetettuna eli 230cm). Yläosassa lavan nurkissa on lattialistan syvyiset ovistopparit, jotka estävät lavan lonksumisen seinää vasten. Tulevaisuudessa on tarkoitus vielä laittaa lavojen päälle lauta.

Nyt pitäis sitten miettiä makkarin muuta sisustusta. Uuden päiväpeiton haluaisin, mutta minkälaisen. Oisko valkoinen? Tai beige? Tai kääntäiskö ensialkuun tuon nykyisen päiväpeiton toisinpäin, sieltähän sitä beigeä saisi.
Yöpöydän virkaa ajanut tuoli ei enää passaa alkuunkaan ja toisellekin puolelle pitäisi jotain hyllyä saada. Ehdotuksia yöpöydiksikin otetaan vastaan. Mulla oli jo tulossa vanhoista puulaatikoista yöpöytä, mutta ne laatikot olivat jotain vanhoja kukkalaatikoita ja haisivat niin pahasti multaiselle kellarille, etten saanut niitä pesemälläkään sisälle tuotavaan kuntoon.

Tuo väriläiskä sängyn päällä on muuten Pikku-Muori, ikää vajaa neljä kuukautta.

Muovin ompelua

Törmäsin netissä sattumalta vinkkiin, jossa muovipusseista oli ommeltu säilytyskoreja tai -pussukoita. Minulla neulomukset lojuvat aina olohuoneessa pitkin poikin ja uusimmalle villitykselleni kaipasin jotain siistimpää säilytys/kuljetusratkaisua kuin tavallinen muovipussi.

Minun perus-Evani ompeli kyllä muovipussiakin. Evalla on vaan tullut taipumukseksi säädellä itse tikin pituutta ja nytkin vaikka tikin pituus oli pisimmällä säädöllä, välillä tuli sellaista minitikkiä että pelkäsin jo Evan rei´ittävän tekeleen. Suurta vahinkoahan siitäkään ei toki olisi tullut, onhan kyse sentään vaan muovipusseista ja tämäkin kokeilu oli vain hetken päähänpisto. Siksi esim. lankojakaan ei ole jaksettu alkaa vaihtamaan, vaan pussit on ommeltu ihan vaan valkoisella.

Suurempaan, eli tähän marimekko-kuosiseen pussiin tein myös taskun, jonne sujahtaa kivasti virkkuukoukku, sakset ja neulat. Puikoille tämä tasku on liian pieni.
Ei nämä muoviset pussukat kovin nättejä ole olohuoneen koristeena, joten jossain vaiheessa taidan ommella vastaavat kankaisina.

Ja tässä on se syy, miksi koko hommaan ryhdyin. Uusin addiktioni on Afrikkalaiset kukat. Olen aikoja sitten tulostanut ohjeen Ruttunutun innoittamana Käspaikan sivuilta. Mutta koska olen ihan surkea virkkaamaan, en ole aiemmin saanut aloitettua kukkien tekoa. Nyt pari viikkoa sitten vihdoin aloitin ja koukutuin heti.Näistä pitäisi jonakin päivänä saada yhdistettyä torkkupeitto.

Sattuipa myös sitten niin, että viime viikolla tuli Suuri Käsityö-lehti, jossa myös oli tämä samainen Afrikkalainen kukka torkkupeiton aiheena. Jos tuo lehti olisi tullut jo viikkoa aiemmin, olisin varmaan valinnut kukkien värimaailman toisin. Sen verran kivan raikkaat olivat värin lehden torkkupeitossa, jossa kukissa oli sekä sisus, että uloin pylväskerros samaa valkoista väriä.
Tässä punaisessa pussissa säilyy siis lankakerät, virkkuukoukku ja sakset sekä ohje, jota en onneksi enää edes tarvitse. Valmiit kukat laitan sitten tuohon suurempaan pussukkaan, jossa kyllä on vielä toistaiseksi muutakin käsityötä tilaa viemässä.

Pirpana on ihan ihastunut tähän punaiseen pussukkaan ja sen sisältöön. Kulkee välillä pussi kädessä laulellen: Kuka voittaa, kuka voittaa. Kun vastaan siihen Äiti, saan palkinnoksi pussista pienen kerän lankaa. Pirpana myös rullailee lankoja kerälle tai ainakin yrittää. Isukki katsoo tätä touhua toisinaan hieman tuskaisen näköisenä ja pelkää kait Pirpanan tekevät pahuuksia tai ainakin suunnattoman sotkun. Mutta minua ei haittaa vaikka noilla leikkiikin. Jos lapsi on langoista kiinnostunut, niin äiti mielellään kerää muutaman lankakerän lattialta leikin päätyttyä.