Lähes talven pakollisin vaate

Talven lähes pakollisin vaate on toppahousut. Eihän ne aina (tai koskaan) niin kovin tyylikkäät ole, mutta lämmittävät valtavasti. Työpäivinä toppahousut on mukava vetäistä aamulla farkkujen päälle, eikä tarvitse sitten hikoilla päivällä pitkikset tai sukkahousut jalassa. Tänä talvena minulle uhkasi käydä ohraisesti toppahousujen kanssa. Vanhat kunnon luottohousut kävivät auttamatta pieniksi. Enää ei auttanut edes aukinainen vetoketju ja housut vyöllä mahan päälle meininki. Vatsa kasvaa niin, että housujen vyössäkin loppui säätövara (Pirpanaa odottaessa samaiset housut menivät synnytysreissulle asti jalkaan) eikä kyykistely ulkona kyseiset housut jalassa enää onnistunut. Jotakin oli siis keksittävä.

En raskinut vanhoja luottohousujani tähän testiin altistaa, joten ostin kokeilua varten ihan uudet, erittäin edulliset housut. Läpöarvot ja muut ominaisuudet eivät ole samaa luokkaa, kuin vanhoilla, mutta kyllä näillä tarkenee. Ensin tarkoitukseni oli ostaa vyötärökuminauhaiset housut ja leikata vyötärö edestä matalammaksi ja laittaa resori tilalle. Hoksasin kuitenkin, että ilman housujen leikkaamistakin onnistuu ja tällä tyylillä saan resorivirityksen myöhemmin purettua ja otettua housut jatkokäyttöön. Ompelin resorin kiinni kolmipistesiksakilla housujen ylälaitaan ja vetoketjuhalkioon. Hyvin pysyy,  joskin resorista olisi saanut tulla vielä napakampi ja korkeampi. Hieman meinaa housut valua ulkoillessa.

Eihän tämä ratkaisu mitenkään tyylikäs ole, mutta koskas ne toppahousut tyylillä koreilisi. (Ja yleensä paita ja takki peittää tuon vetoketjukohdan.)

Melkein yhdestä kerästä

Tämä kaikki alkoi sokerirasituskokeista. Sinne ajankuluksi otin lankaa ja puikot mukaan ja lopputuloksena syntyi vauvalle palmikkosukat.
Koska samainen Novita Woolin lanka ja puikot pyörivät olohuoneessa, hyppäsi puikoille Pirpanan lapaset. Sama kerä riittikin melkein lapasiinkin, peukalot vain jäivät puuttumaan. Onneksi jemmasta löytyi toinenkin kerä samaa harmaata sävylankaa, joten ei tullut lapasista peukuttomia.

Nyt vaan sitten oli edessä jälleen sama ongelma. Tällä kertaa lähes täysinäinen kerä lankaa ja puikot pyörivät olohuoneessa. Niinpä vauvan palmikkosukat saivat parikseen peukuttomat tumput. Kovin kapeilta näyttävät, kun en silmukkamäärää jaksanut vanhoista tumpuista tarkistaa. Samaa 36 silmukan määrää käytin, kuin noissa vauvan sukissakin. Pirpana kyllä kokeili tumppuja omiin käsiinsä, joten uskoisin niiden olevan aivan loistavat vauvan käsiin. Vartta on aika pitkästi, mutta hyvä niin.

Nyt sitä lankaa on edelleen pyörimässä olohuoneessa. Mitä minä sitten keksin. Enää en taida onnistua samaan tuosta myssyä vauvalle, enkä sukkia pirpanalle, ellen yhdistä toista väriä mukaan. Onko kenelläkään ajatusta, paljonko tuota lankaa menisi vauvan perusmyssyyn (se semmonen leuan alle solmittava malli)?

Ei pöllömpää

Tämän vuoden ensimmäinen blogipostaus. Hui hirveää. Hiljaiselosta huolimatta kädet eivät ole olleet paikallaan. Niinpä näin sairaslomaillessa onkin materiaalia mitä julkaista Vezmun väsäyksissä.



Tämä paita on kokoa 104, kaavana tuttu Ottobre Night owl-paita. Paita meni 3-vuotiaalle kummipojalle synttärilahjaksi. Miksiköhän minä jostain syystä haluan kokeilla näitä aplikaatioita vain lahjaksi meneviin juttuihin? Pirpana saa vaan tylsiä, nopeasti kasattuja vaatteita. Järkeni kyllä kertoo, että aplikaatiota kannattaisi harjoitella omaan käyttöön tuleviin vaatteisiin, mutta käytäntö on aivan toinen.

Vaikka minä en ole mikään tyttövärien ystävä (lue vaaleanpunainen), jostain syystä kaapista ei löydy selkeästi poikien väritykseenkään sopivia kankaita. Niinpä tästä paidasta tuli tälläinen yhdistelmä turkoosia ja puna-valkoraidallista, molemmat kankaat Jofotexiltä. Resorit tuottivat ongelmaa värinsä suhteen. Lopulta väriksi valikoitu ruskea, joka kyllä sopiikin ihan kohtalaisesti aplikaation ansiosta.

Aplikaation idea on kopioitu Elämää kurjenpolvessa -blogista. Kiitokset ideasta. Harjoittelun puutteesta johtuen, en ihan täydellisen tyytyväinen ole aplikaatioon. Lähinnä ongelmaa aiheuttaa tukikankaat. Tämmöisestä joustofroteeaplikaatiosta tulee auttamatta älyttömän paksu ja jäykkä kaikkien tukikangaskerrosten ansiosta. Jos saisi hankittua irtirevittävää tukikangasta, jäisi ainakin paitakankaan nurjan puolen tukikangas pois. Ruttaantumisen pelko pakotti kuitenkin tähän paitaan tuon tukikankaan laittaamaan, vaikka ehkä olisi onnistunut ilmankin.
Ja koska jo kasatessa tiesi lopputuloksesta tulevan paksun, en asettanut aplikaatiota aivan palasen laitaan vaan yritin asetella pöllön alkamaan heti saumanvaran jälkeen. Eihän se ihan onnistunut, mutta eipä olla turhan tarkkoja.

Paita kasvunvaralla

Harvoin tulee nykyään ommeltua mitään itselle. Marraskuussa tuli kuitenkin suuri tarve. Sattuneista syistä kaikki kaapin paidat alkoivat käymään liian lyhyiksi. Niinpä kaivelin esiin paidan kaavan Suuresta Käsityö-lehdestä ja joskus mekkoa varten hankitun kankaan (Eurokankaan palalaarista). Tämä kyseinen kangas tuntui olevan kaapissa ainoa, jota oli lähes tarvittavat 1,5m. Kankaita on ilmeisesti tullut hankittua vain lastenvaatteita varten.

Kuva on hieman huono, mutta ehkä siitä sen verran näkee, että etukappaleessa on mahan kohdalla rypytykset, jonka ansiosta tämä paita mahtuu toivon mukaan päälle vielä huhtikuussakin. Raglansauma hukuttautuu tuohon tilkkutäkkikuosiin, samoin helman "resori". Mukava kaava, tällä voisi tehdä usemmankin paidan. Ehkä voisi kokeilla kaventaa hihoja hieman normaalimmaksi, tässä ne ovat melkoiset liehukkeet ihonmyötäiseen hihaan tottuneelle.

Mies sanoi tämän luomuksen nähdessään, että "ootpa melko Ridge Forresteri". Tuohon kohteliaisuudeksi tarkoitettuun en voinut muuta kuin todeta, että semmoisia leukaperiä en kyllä halua.

Mitä näistä tekisi?

Sain syksyllä syntymäpäivälahjaksi kaksi kerää Palino merkkistä merinovillalankaa. Kiitos vaan lahjasta, mutta mukaan olisi voinut laittaa vinkin (mielellään ohjeen kera) mitä näistä tekisin. Todennäköisesti näistä teen jotain Pirpanalle, jolle kyseinen väri sopii paremmin kuin minulle. Myssy? Lapaset? Pirpanan 2v-synttärit ovat tammikuussa, joten joulunpyhät ja välipäivät voisivat kulua näiden kerien parissa. Vinkkejä ja ehdotuksia otetaan vastaan, kiitos.

Laahaavat postaukset - Tähtipaita

Tälle syksyä blogin postaukset ovat laahanneet pahasti jäljessä. Kovasti on asioita tapahtunut ja ylimääräisille aktiviteeteille ei ole riittänyt aikaa eikä jaksamista. Käsien tuotoksista on kyllä välillä muistanut ottaa kuviakin, kun kamera keittiössä valmiudessa lähes koko ajan pyörii. Mutta kuvien siirtäminen koneelle onkin sitten toinen juttu ja ylivoimaiseksi koitunut suoritus.

Tässä esittelyyn tulee raitatunika tähtiaplikaatiolla ja punaiset leggarit. Tunika on pidennetty samasta Ottobren paidan kaavasta, jolla olen tehnyt pyjaman paitoja. Muistini mukaan myös leggarit on muokattu tuon pyjaman housujen kaavasta. Kankaat jofotexiltä.

Tunikaa on pidetty paljon, mutta leggarit ovat unohtuneet muutaman käyttökerran jälkeen kaappiin. En ymmärrä miksi. Lieneekö kokonaisuus ollut mieleeni liian punainen.

Korttisatoa syksyn varrelta

Kameran sisältöä tyhjentäessä muistista löytyi kuvia syksyn varrella värkätyistä korteista. Tässä siis syksyn satoa.

Iris Folding-tekniikalla kukka. Ohjetta olen tulostanut joskus netistä. Tässä kuvio on rakennettu teepusseista.

Ja tässä samalla tekniikalla syksyinen puu karkkipapereista.

Ja kolmantena papereista leikkaamalla ja piirtelemällä onnitelukortti.