Melkein valkoinen paita

Ensin meinasin tehdä ihan vaan valkoisen pitkähihaisen paidan. Mekkojen tai tunikoiden alle. Mutta se tuntui kuitenkin jo liian tylsälle. Niinpä kiinnittelin paidan helmaan toisesta trikookankaasta leikatun kukan. Tällä kertaa käytin sentään tukikangasta aplikoitavan kuvan takana, mutta olisi tarvinnut sen irtirevittävän tukikankaan tuonne paidan kappaleen taaksekin. Nyt aplikoidessa kangas vähän venyi ja tuli ikäviä ryttyjä. Onneksi silitys hieman korjasi tilannetta. Täytyy lisätä ostoslistalle tuo revittävä kangas.

Tässä ensimmäisessä kuvassa pääntie on vielä "ehyt". Huolittelin pääntien samasta valkoisesta napakasta trikoosta leikatulla kaitaleella. Kangas oli vähän liiankin napakkaa ja tein vähän liiankin siistiä jälkeä kaula-aukkoon. Sovittaessa pää ei mahtunut paidan kauluksesta ulos. Ei vaikka kuinka koetti venyttää. Ei auttanut muu, kuin saksia päälle isompaa reikää. Jos olisi ollut valkoista resoria jemmassa, olisi homma hoitunut helposti. Mutta kun ei ole, niin piti tehdä vaikeammin. Tein tuohon raglan-saumaan halkiota tai nappilistaa, miksi ikinä tuota tekelettä kehtaa kutsua. Ja laitoin piiloon yhden nepparin kiinnittämään tämän halkion. Jälki ei kestä lähempää tarkkailua ja vaikealle se korjaaminen tuntuikin. Mutta kaukaa katsottuna paita on sievä (jos malli vain malttaisi olla paidalle eduksi). Tosin ensimmäisen pesun jälkeen paita on todella nukkainen. Johtuisikohan siitä, että miehellä paita päätyi vahingossa rättipyykin sekaan 60 asteeseen.

Aiemmin olen tehnyt juuri näistä samoista kankaista pari pipoa, toisen siskontytölleni ja toisen hieman isomman Pirpanalle. Pirpanan pipo mahtuu vielä juuri ja juuri päähän. Lisään tähän kuvan ajalta, jolloin pipo oli parhaimmillaan eli viime syksyltä. Kuva on huono kännykkäotos, mutta niin suloinen. Jalassa Lidl:n ohuehkosta sukkalangasta tehdyt villasukat.

Tsuida tsuida, osaat sä uida

Varustin Pirpanan ulkomaanmatkaamme varten Englannista tilatulla aurinkosuojapuvulla. Kun en ollut varma kuinka innokas vesipeto neidistämme kuoriutuu, tein lisäksi myös uimahousut sekä uimatopin matkaa varten. Käyttämättä jäivät, Pirpana päätti uida viikon aikana kaksi kertaa ja muuten liottaa vain varpaitaan. Mutta sen verran on uikkareita päällä käytetty, että sopivia ovat.

Uikkarit ovat Ottobre 3/2011 lehdestä Beach Boy kesäshortsit kokoon 86 pienennettynä ja ilman tamppia ja etuosan prässejä. Toppi puolestaan on saman lehden Mermaid-uimapuvusta muokattu eli haaraosa jätetty pois ja pituutta aavistus lisätty. Ihan varma en enää ole, mutta todennäköisesti pienensin myös tätä kokoon 86 (pienin kaava lehdessä 92).
Molemmat uimapukukankaat ovat kaappien kätköistä, Eurokankaan kilolaareista kaivettuja. Lisäksi kävin ostamassa uikkareiden haarapalaan jotain ohutta, nopeasti kuivuvaa kangasta, jonka nimeä en enää muista.

P.S. Voin lämpimästi suositella Splash About aurinkosuojavaatteita. Suojakerroin 50 ja hyvin toimi sekä rannalla, että uimassa. Uinnin jälkeen saa hyvin rutistettua pyyhkeen mutkassa kuivaksi, jos tarvitsee heti saada uudelleen päälle. Meillä on tälläinen setti (paita, housut sekä lakki).

Kesäisemmät housut - tai sitten ei

Tarkoitus oli tehdä Pirpanalle joustofroteesta caprit. Käytin samaa muokattua kaavaa, kuin aiemmin esimerkiksi näihin. Ja lyhensin lahkeet caprimittaan. Laskeskelin, että näiden pitäisi jäädä mukavasti pussittamaan polven alapuolelle. Jäähän ne - kun nostaa lahkeet nilkasta polveen. Näistä tuli sen verran pitkät, että voisi pitää pitkinä housuinakin. Toisaalta se on Suomen kesässä oikein kätevää. Auringon mennessä pilveen tai tuulen yllättäessä voi lahkeet laskea alas lämmittämään.

Näiden vyötäröresoria tehdessä. Esimerkiksi noissa raidallisissa housuissa tein vyötärön resorin ihan tasapaksusta resorin pätkästä ja sehän jää lörpöttämään kapealla vyötäröllä. Nyt otin mallia yöpukuihin piirtämäni kaavan lahje-/hiharesoreista ja viistotin resorin sauman. Istuvuus on huomattavasti parempi.

Nukke ja mekko

Kun olin lapsi, äiti teki tällaisia nukkeja monen kokoisina. Pienimmät olivat avaimenperäkokoa. Minä tein ensimmäisen versioni tästä nukesta joskus teini-ikäisenä. Jostain olen saanut päähäni, että tämä nukke olisi nimeltään Steiner-nukke. Ainakaan Google ei muutama vuosi sitten tuottanut tulosta tuolla hakusanalla, joten mielikuvani todenperäisyyttä en ole saanut tarkistettua.
Tämä nukke meni lahjaksi pienelle tyttövauvalle. Lisäsin nuken haalarin sivusaumoihin ja huppuun muutaman nauhanpätkän mielenkiintoa herättämään. Ja luonnollisesti kiinnitin hupun ja hupun kiristysnauhan kiinni niin, ettei pieni suu saa niistä vaarallista herkkupalaa.

Samasta Metsolan hippikukka-joustofroteesta samainen pieni tylleröinen sai mekon. Mekon kaava on Suuri Käsityölehdestä 5/2009. Pienin koko lehdessä on 86cm, tätä kaavaa on pienennetty kokoon 74cm. Suurensin kaula-aukkoa, koska tarkoitukseni oli ommella olkaimet ylhäältä yhteen (ei puhtaasti pääyli vedettävä mekko). Mutta en keksinyt kuinka yhtenäinen muotokaitale ja yhtenäiset olkaimet olisivat toimineet yhteen, päädyin ompelemaan olkaimet erikseen ja miettimään kiinnitystapaa myöhemmin. Nappi ja nepparivarastoni on niin olematon, ettei sieltä löytynyt sopivaa, joten ompelin vain olkaimet hiemen päällekkäin yhteen. Ei varmastikaan paras eikä siistein ratkaisu. Harmittelin moneen kertaan, etten pysynyt alkuperäisessä kaavassa.

Tällä samalla kaavalla (ilman kaula-aukkomuutoksia ja nappien kera) tehtiin myös Pirpanan ensimmäinen mekko. Tästä toteutuksesta en voi ottaa kunniaa itselleni, sillä sitä taisi muistini mukaan lopulta enemmän ommella äitini. Koko 74 oli erittäin hyvä, sitä pidettiin 3kk iästä lähtien ainakin 7kk ikään saakka. Olisi varmaan mahtunut pidempäänkin, mutta ei tullut pidettyä.

Jouluisen värinen yökkäri

Minussa on epäilemättä Sulo Vilénmäisiä piirteitä. Ostan, kun halvalla saan. Varsinkin kankaita. Ostan, vaikken tarvitsikaan. Ja moni kangas jää lojumaan kaappeihin vuosikausiksi, kun ei niistä tiedä mitä tekisi.

Tämä kangas kotiutui monia vuosia sitten Eurokankaan muuttomyynnistä. Moneen kertaan olen miettinyt, ettei siitä taida muuksi olla kuin yöpaidaksi. On niin ohutta ja liukasta trikoota. Kangas muistuttaa raidoillaan lapsuuden aikaisia pitkälahkeisia ja -hihaisia alusvaatteita, kalsareita. Pirpana sai tästä mukavan vilpoisen yöpuvun. Käytin samaa Ottobrestä piirrettyä kaavaa, kuin edelliseen Seepra-yöpukuunkin. Seepra-puvun käyttökokemusten perusteella lisäsin levottomalle yö-liikkujalle lisää pituutta paidan helmaan noin 5 sentin verran. Raglan-saumoihin ompelin lörpön kankaan vuoksi kirkasta joustonauhaa, framiloniksikin kutsuttua.

Kangas oli haastavaa ommeltavaa. En joka saumaan viitsinyt framilonia laittaa ja se näkyy. Evani halusi hieman vetää saumaa ryttyyn (ei tietenkään kyse ole ompelijan taidon puutteesta). Meillä taitaa riittää punaisia kalsareita ja yöppäreitä moniksi vuosiksi. Tätä kangasta nimittäin riittää vielä pitkään.